Michel Sittow (Kumu, 16.9.2018 asti)

Muistan  pitäneeni paljon Jaan Krossin novellista Neljä monologia Anno 1506 (kirjassa Kleion silmien alla, Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen 1987). Tuo novelli esitteli minulle virolaisen maalarin Michel Sittowin (1469-1525). Myöhemmin kuulin, että novellilla oli oma osuutensa jo unohdetun ja vähän tuntemattomaksi jääneen taiteilijan uudelleenlöytämisessä.

Novellin ensimmäinen puheenvuoro on Sittowin isäpuolen, jonka kanssa Sittow käräjöi suomenruotsalaissyntyisen äitinsä, Margarethe Molneren omaisuudesta. Isäpuoli kertoo, kuinka Tallinnan lasi- ja maalarimestarien kilta vaatii Sittowilta - monissa hoveissa ansioituneelta kuvataitelijalta - kisällivuotta Tallinnassa ennen mestarin arvonimen myöntämistä. Niin katkera kuin isäpuoli onkin omaisuusriidasta, hänen täytyyy tunnustaa killan vaatimus kohtuuttomaksi:

"... minä en peräänny tuumaakaan kahdesta omasta Rataskaivon talostani enkä hopeasta enkä maalarinverstaan tarvekaluista, vaikka tuomioistuin määräisi ne tuolle sävyisälle keskustelijalle kuinka hyvänsä, mutta sen minä sanon: sellaisia maalauksia ei ole Tallinnassa nähty iki päivinä, puhumattkaan siitä että joku tästä kaupungista kotoisin oleva mies olisi koskaan kyennyt maalamaan sellaisia."

Toinen puheenvuoro kuuluu suutarintyttärelle, kaunottarelle, johon Sittow on iskenyt silmänsä. Tyttö tuntee suurta alemmuutta kansainvälisen taiteilijan rinnalla, eikä oikein uskalla uskoa rakkauden mahdollisuuteen:

"... ja sitten hän kysyi: 'Neito, kuka sinä olet?' Ja minä mutisin oman nimeni ja kerroin että olen suutari Rumpin tytär tästä samasta kaupungista ja katsoin isään päin, jotta hän tajuaisi tämän olevan minun isäni. Mutta hän vain katsoi minua ja sitten ympärilläolijoita ja sanoi jotenkin  enemmän heille kuin minulle: ' Totta tosiaan - kun kerran Vapahtaja saattoi olla nasaretilaisen puusepän poika - niin miksi sinä et voisi olla tallinnalaisen suutarin tytär?'"

Kolmas novellin äänessäolija on Tallinnan lasi-ja maalarimestarien killan puheenjohtaja, joka tulkitsee ammattikunnan sääntöä eli skraata tiukkaakin tiukemmin. Hän pitää kiinni kisällivuodesta ja mestarinäytteen tekemisestä.:

"Ja sitten minä kysyn heiltä: ammttiveljet, seisooko siinä [skraassa]sitten, että niihin joiden väitetään sutineen kolmen kuninkaan konterfeit - niihin meidän skraamme ei sovellu, heidän edessään meidän skraamme on tyhjää sanahelinää ja he voivat marssia sisään meidän ammattikuntaamme milloin ikinä lystäävät, koska  n o i n suuria herroja kohtaan meillä ei voi olla enää mitään ammattitaidon tutkimuksen vaatimusta..."

Ja se neljäs puhuja onkin sitten itse Michel Sittow, jonka jätän siteeraamatta. Jokainen voi miettiä, miltä Euroopan hoveissa tunnetusta konterfeijarista eli muotokuvamaalarista tuollainen vaatimus kisällinä toimimisesta tuntuu. Ja se kun on ehtona ihanan suutarintyttären vaimoksi saamisessa...

Sittowin vähälukuisista töistä 19 on esillä Tallinnan Kumu-museossa 16.9. asti. Näyttely on äärimmäisen viehättävä. Hyvä muotokuva kertoo kohteestaan kaiken. Tässä pari esimerkkiä Sittowin taIdonnäytteistä. Maalauksia katsoessa tuntuu kuin  tietäisi tarkkaan, millaisia miehiä nämä kuvien herrat ovat - uskomattoman hienoja muotokuvia siis.

Portrait of Diego de Guevara

Portrait of a Man with a Rosary 

Helsingin sanomien artikkelista voi lukea lisää Michel Sittowista.