Jo ulkomiljöö on viehättävä: kauniit rakennukset, laituri järven rannalla, iso puutarha jossa monipuoliset nimikyltein merkityt istutukset. Puutarhan erikoisuus lienee suuri pionikokoelma (yli 100 pionia), mutta oli siellä paljon muitakin kiinnostavia perinneperennoja. Kyllä aikaa olisi saanut kulumaan vaikka puoli päivää!
Viimeisen kerran Kenkäveron pappila oli toiminnassa 1969. Uuteen kukoistukseen matkailukohteena se nousi 1990-luvulla. Toiminnan pyörittäjänä on Taito Itä-Suomi, mutta osakkeita omistavat myös Mikkelin kaupunki ja Marttaliitto. Taito Itä-Suomella onkin alueella iso käsityöpuoti, josta varmaan löytää mukaan tuliaisia joka lähtöön. Siellä oli laaja valikoima käsitöitä, erikoisuutena erityisen laaja valikoima Ebba Masalin kasvitauluaiheisia tuotteita (näitä on toki myynnissä jonkin verran muuallakin, mutta kokoelma on nimenomaan Taito Itä-Suomen lanseeraama). Muista Taito-myymälöistä poiketen siellä oli tarjolla myös laaja valikoima lähiruokatuotteita.
Marttojen tietotaito lienee takana ravintolan tarjoilupuolella? Kenkäveron ravintolassa tarjotaan listoista päätellen laadukasta lähiruokalounasta. Jopa oman puutarhan antimia voi maistella lounaspöydästä. Tällä kertaa lounas jäi kyllä syömättä, kun oltiin liikkeellä illansuussa, mutta omenapiirakka vaniljakastikkeella oli kyllä elämys, eikä siippakaan valitellut suolaisen piirakkansa makua. Myös silmänruokaa oli tarjolla ravintolatiloissa: hopeatarjottimet, vaniljakastike tarjoiltuna sirossa lasiastiassa, kauniit lautasliinat jne. Ja onhan ne vanhat salit ihastuttavia...
Kannattaa siis vähän poikkeilla pääteiltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti