Jukebox-muisto

Viime sunnuntaina Yle Suomella oli jukebox-musiikin toivekonsertti, johon pyydeltiin muistoja. Innostuneena jo väsäsinkin seuraavan muiston. Mutta huomasin kauhukseni, että Ylen lomakkeella pyydettiin puhelinnumeroa, johon soitettaisiin. Ei kiitos, en halua keskustella Tero Lietteen tai Jake Nymanin kanssa, en missään tapauksessa! Mutta tässä tämä ylöskirjattu muisto.

Aloitin ravintolassa käymisen 1980-luvun alussa kotikuntani Kiuruveden  perinteikkäässä ravintolassa, Hurtti ukossa. Ravintolan nimi on siis hieno kirjallinen sitaatti Runebergiltä... Ravintola oli lähes ainoa kylässä, joten kaikki kävivät siellä, 18-vuotiaista ihan ikäihmisiin - silloin ei eletty missään "nuorisokuplassa", vaan kapakassa oli tarjolla koko elämän kirjo. Hurttiin piti mennä hyvissä ajoin jonottamaan, jo ennen kello kahdeksaa - ja sinne tosiaan jonotettiin joskus pitkäänkin... Valomerkkihän tulikin jo klo 00.30 ja yhteen menessä sieltä poistuttiin. Ovella olivat vastassa arvokkaat, melko vaiteliaat portsarit ja sisällä tarjoilua hoitivat mukavat keski-ikää lähentelevät tai siinä jo tukevasti olevat rouvat, joilla oli äidillinen ote juhlakansaan.

Itse ravintolassa oli ns. salin puoli, jossa oli valkeat pöytäliinat ja melko kankea meininki. Esimerkiksi jos halusi vaihtaa pöytää, tarjoilija kantoi lasin toiseen pöytään - itse sitä ei saanut kuljetella. Ymmärrettävästi nuoriso viihtyi lähinnä baarin puolella. Baarin pienessä sivuhuoneessa oli jukebox, joka vastasi baaripuolen musiikkitarjonnasta. Sivuhuoneeseen olikin hyvä aina vetäytyä tarkkailemaan tilanteita ja soittaa välillä  joku biisi jukeboxista. Oma suosikkini oli Santanan Samba pa ti, ja se tuli noiden parin kapakkavuoteni aikana useasti soitettua. Jukeboxissa oli vaihtuvaakin ohjelmistoa, mutta tämä kappale pysyi siinä kyllä pitkään (vaihtuvuushan perustui tietysti siihen, soitetettiinko kappaletta vai ei). Samba pa tin kuuleminen vie minut nykyäänkin välittömästi sinne ravintola Hurtti ukon leveälle ikkunalaudalle, punaisen samettiverhon  katveeseen.