Suosalon lumoissa

Nuorena kävin enemmän teatterissa, nykyään ole luvattoman laiska teatterin suhteen... Mutta nyt oli sellaista herkkua tarjolla, että minäkään en voinut vastustaa. Forssan Työväentalolla oli Martti Suosalon vierailuesitys, näytelmä oli Palvelija. Työväentalo muuten valittiin Suomen kauneimmaksi viime kesän äänestyksessä.

Työviksen kaunis lava

Helsingin Kaupunginteatterin sivulla kerrotaan näytelmästä näin: "Palvelija kertoo rikosylikomisario Arto Jylhämöstä, joka pitää seminaariluennon aiheesta 'Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta'. Rikoskomisarion lisäksi näytelmässä tavataan kavalkadi palvelualan ammattilaisia kätilöstä ja papista mielenterveyshoitajaan ja parturikampaajaan". Jylhämöä, ja kaikkia muita sivupersoonia esittää siis Martti Suosalo, joka on myös ohjannut näytelmän (ilmeisesti yhdessä Raila Leppäkosken kanssa). Kantaesitys on ollut huhtikuussa 2015 ja esitykset jatkuvat myös Helsingin kaupunginteatterilla.

Teksti on Kari Hotakaisen. Minulla on aina ollut vähän ongelmia Hotakaisen tekstien kanssa. Pidän hirveästi Hotkaisen ajatuksista, ja tavasta millä hän ne sanoo. Olen kuitenkin vähän sellainen juoniromaanien ystävä ja Hotakaisen rakenteet ovat hieman toisenlaisia. Esim. Ihmisen osa -kirjassa lankakauppias Salme Malmikunnas kertoo elämästään häntä haastattelevalle kirjailijalle. Elämäntarinansa ohessa Salme tulee kommetoineeksi monia asioita terävästi. Samoin tässä näytelmässä Arto Jylhämö seminaariesityksessä kommentoi monenlaisia asioita käyttäen yhtä rikostapausta esimerkkinä. Erityisesti Jylhämö pohtii ihmisen asettumista palvelijan rooliin. Seminaariesitys ja rikostarina sekoittuvat iloisesti ja välillä vähän epäselvästikin - mutta kyllä rikoskin ratkeaa.

Suosalon esitys oli tosi mukaansatempaava. Voi olla, että tämä on jo alunperin suunniteltu kiertäviä esityksiä varten, koska se toimi näissäkin olosuhteissa hyvin. Lavastus oli niukka (mutta tehokas) ja puvustus suorastaan nerokas! Ei uskoisi, miten yhdellä puvuntakilla saa pienin muutoksin lavalle useita erilaisia tyyppejä. Olen aina rakastanut näitä juttuja, joissa yksi ihminen taipuu moneksi - ja Suosalohan on tällaisessa ihan suvereeni! Pieni ryhdin ja äänen muutos, lakki silmille, takki vähän vinoon ja  - a vot! - rikoskomisarion tilalla on suntio. Naishahmonkin Suosalo tekee uskottavasti.

Työväentalo taipui yllättävän hyvin esitystilaksi. Erityisesti äänentoistoa ihastelin. En ole varma oliko esityksellä oma äänimies mukana vai oliko hän talon puolesta, mutta hyvin toimi... Olimme kyllä etupuolella salia, joten en ole ihan varma miten takariveistä nähtiin. Paikalla oli n. 300 teatterin ystävää. Kuten olen usein ihastuksella todennut: kyllä meillä pikkukaupungeissa osataan lähteä liikkeelle, kun jotain hyvä on tarjolla, olipa esitys sitten kotikutoisempi tai kauempaa tuotu.