Törmäsin eräässä blogissa musiikkielämäkertaan. Siellä viitattiin Helmetin sivuille, jossa kannustetaan kirjoittamaaan musiikielämäkertaa : "Yksi mielenkiintoinen tapa tarttua omiin tunteisiin ja kokemuksiin on peilata niitä omaan elämäänsä vaikuttaneen musiikin kautta. Omiin muistoihin saa hauskaakin näkökulmaa, kun muistelee tapahtumia musiikin säestyksellä". Tehdäänpä työtä käskettyä...
Lapsena musiikilla ei juurikaan ollut sijaa elämässäni, jotain satunnaisia kappaleita on radiosoitosta jäänyt mieleen, eipä muuta. Muistan kyllä, että Hurriganesin Get on säväytti jo joskus 10-vuotiaana....
Helmetin sivulla kysellään: "Mitä kuuntelin teininä, kun halusin epätoivoisesti kuulua jengiin ja olla cool? Vai kapinoinko kaikkea vastaan, ja kuuntelin niin erilaista musiikkia, ettei varmasti kukaan maailmassa ollut yhtä alternative?". 70-luvulla minulla oli musiikista kiinnostuneita kavereita, ja niinpä sitä alkoi itsekin innostua. Mutta nimenomaan vastaan kapinoiden: kun kaverit kuuntelivat ja fanittivat Teddy and the Tigersia, minun suosikkini yläasteella oli Tom Robinson Band (muistattehan: "2-4-6-8 Motorway"?)...
Lukioajan hyppytunnit vietin kirjastossa kuuntelemassa Hectoria, erityisesti Herra Mirandos -levyä, joka mystisine sanoituksineen kestää hyvin kuuntelua vieläkin (esimerkkinä vaikkapa Asfalttiprinssi-kappale). Uusista bändeistä pidin hurjasti Se-yhtyeestä, joka nykyään kyllä kuullostaa aika vaikealta kyllä... Joku muu -kappale oli TOSI tärkeä tuohon aikaa, oikea voimalaulu.
Ulkomaisista bändeistä lukioaikainen suosikkini oli Dire Straits, jota kyllä luonnehdittiin AOR-musiikiksi, mutta en voinut vastustaa niitä kitaroita. Lempibiisi ja hieno biisi edelleen oli Romeo ja Juliet (Making movies -levy, 1980). Yksittäisistä albumeista kuuntelin puhki myös Springsteenin The River -levyn. Muuten Bruce on jäänyt vähemmälle kuuntelulle, mutta edelleen The River -nimiraita saa kyllä kyyneleet silmiin...
80-luvun iloisen opiskelijakauden suosikkeja oli Kauko Röyhkä. Paljon kuuntelin esim. Maa on voimaa - (1985) ja Pikku enkeli -albumeita (1986). Ykkösbiisi on viimeksimainitulta levyltä Vihaiset miehet (Marat, Marat). 80-luvulla mieltä lämmitti myös Kolmas nainen, Hanhiniemen tangolaulajan ääni yhdistettynä kitaravetoiseen musiikkin puri. Tästä astia aikaa -biisi (Hyvää ja kaunista-levy, 1990) taitaa olla se ikisuosikki heiltä.
Ulkomaisista bändeista kuuntelin opiskeluaikoina mm. Talking Headsia ja Fine Young Cannibalsia. Viimeksi mainittua tuli toivottua Tampereen Doriksen ja Oulun Rattorilupin dj:ltä, esim. Good thing oli hieno bailausbiisi...
90-luvun synkällä kaudellani kuuntelin paljon Nick Cave & Bad seeds -bändiä. Let love in (1994), Murder ballads (1996), The Boatman's Call (1997)... People aint't no good -kappale (1997) oli minulle sitä hienointa Cavea.
Mikä musiikki on kulkenut mukana läpi elämän tyrskyjen ja tyventen kysytään Helmetin sivuilla? Nämäkin ovat paljolti 80-luvulta mukaan tarttuneita... Ekaksi täytyy mainita 2015 lopettanut 22-Pistepirkko, joka on vuosien varrella tuottanut paljon unohtumattomia hetkiä levyillään ja keikoilla. Ja saa minut usein tanssimaan (tätäkin Helmetin sivulla kysellään...). Birdy on ehkä kaikkien aikojen suosikkikappaleeni (Big lupu -levy, 1992). Kestosuosikki on myös Tuomari Nurmio, jonka levynjulkaisut jaksavat kiinnostaa tänäkin päivänä - mieleenpainuvinta kappaletta miehen mahtavalta uralta on aika mahdoton valita. 80-luvulta hienoja levyjä olivat esim Maailmanpyörä palaa (1980) ja Punainen planeetta (1982) Rakastan mm. Viiniä! Malja marttyyreille -kappaletta. Kotimainen kestosuosikki on myös Dave Lindholm, joka on niitä rokkareita, jotka ikääntyvät charmilla ja säilyttävät katu-uskottavuutensa... Vanha lempibiisi on Sitähän se kaikki on (Huoneet 6 & 14, 1983). Ulkomainen kestosuosikki on Leonard Cohen, olenkin kertonut kuinka tutustuin hänen musiikkinsa yliopistolla. Hienoja levyjä on aina 70-luvulta You want it darker -levyyn asti (2015). Ykkösbiisi minulle on Diamonds in the Mine (Songs of love and hate -levy, 1971).
Kovasti siis painottui oman aikani rockiin tämä lista ja paljolti suruvoittoisiin balladeihin. On hirveää huomata, että naisartistit loistavat poissaolollaan... Maaritia olen vuosien varrella paljonkin kuunnellut, mutta ei hänelle kuitenkaan tällä listalla ole sijaa. Ja onko niin, että suosikit löytyvät nuoremmalla iällä, koska on vaikea keksiä edes 2000-luvulla aloittaneita artisteja/yhtyeitä, joista olisin tosissaan innostunut (Olavi Uusivirta? PMMP? - ok, mutta ei kuitenkaan "sielunmusiikkia"...).
Koostin itselleni Spotify-soittolistan tästä elämäni soundtrackista, tässä linkki siihen.
Lisäksi Youtube-linkki 22-Pistepirkon Birdy-kappaleeseen, joka on kai se "elämäni paras kappale":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti