torstai 16. helmikuuta 2017

Heikki Willamon Myyttinen matka (4.2.-7.5.2017 Salon taidemuseo Veturitalli)

Näyttelyesite hienosti sointuvalla vahakangastaustalla.

Heikki Willamo (s. 1952) on  aloittanut uransa luontokuvaajana jo vuonna 1982. Paitsi kuvaajana hänet tunnetaan myös kirjoittajana ja radioäänenä. Salon Veturitallissa on 7.5. asti esillä Willamon Myyttinen matka -näyttely.

Vähän empien lähdin  liikkeelle, koska kyseessä ei tosiaan ole mikään perinteinen luontokuvanäyttely ja ajattelin, että saankohan tästä mitään irti. Turha huoli, näyttely oli oikea kokonaistaide-elämys. Valokuvien lisäksi tarjolla oli Kie von Hertzenin luoma äänimaisema, joka vei juuri sellaisiin myyttisiin tunnelmiin, jota kuvat edellyttivät. Todella hyvä keksintö tuoda äänet mukaan taustalle!

Willamo on  julkaissut aihepiiristä myös Myyttinen matka -kirjan, jota lainaan tässä: "... olen pitkän katkeamattomasti eläinkuvia tehneen ihmisketjun viimeinen lenkki". Niinpä näiden kuvien inspiraatio on haettu muinaisista luolamaalauksista ja kalliotaiteesta ja kuvien kohteena ovat myyttiset eläimet kuten peura, hirvi ja karhu. Eläinkuvat on otettu yön hämärinä hetkinä, käyttäen kaksoisvalotuksia ym. teknisiä keinoja, joilla kuviin on saatu unenomaista tunnelmaa, ja aivan totta, kalliomaalausten tyyliä. Toisaalta kuvia on otettu ikiaikaisissa  maisemissa, joita on haettu esim. Pohjois-Norjan vuorilta ja vuonoilta.

Näyttelyyn kannattaa mennä ajan kanssa, katsella siihen liittyvät videot ja ottaa mukaan  laite, jolla voi kierrellessään kuunnella töihin liittyvät Willamon kommentit. Kirjoittajana ja toimittajana hänellä on sana hallussaan, ja nuo videot/äänitteet tuovat näyttelyyn vielä oman "tekstivetoisen" lisänsä. Jäin välillä oikein pyörittämään mielessäni jotain hienoa lausetta, tyyliin: "Illan hämäriin hetkiin loppuu tieto. Vaistot ja tunteet ottavat vallan" - voi miten totta! Päivällä luonnon voi selittää järjellä, mutta yön hämärässä mökkirannassa kuikan vonkumista kuunnellessa siirrytään johonkin myyttisiin, muinaisiin aikoihin...

2 kommenttia:

  1. Voi, tämä kuulostaa ihanalta näyttelyltä! Yksi lempparikirjoistani on Willamon Pyhät kuvat kalliossa. Rakastan sitä kuvien ja kielen yhdistelmää ja niiden luomaa tunnelmaa. Kun kokonaisuuteen lisättäisiin vielä musiikki, saataisiin kokonaistaideteos. En hetkeäkään epaile, etteikö Salon taidemuseossa valtaisi mielen samanlainen tunnelma. Valitettavasti taitaa jäädä kuitenkin itseltä näkemättä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, maantiede joskus asettaa esteitä kulttuuriharrastuksille :) Harmi! Sen vielä täsmentäisin että von Hertzen ei ollut tehnyt taustalle musiikkia, vaan nimenomaan äänimaisemaa.

      Poista