Nyt olen elämääni tyytyväinen, koska 60-luvun omakotitalossamme on puusauna, josta pääsee kätevästi jäähdyttelemään ulkoterassille. Meillä on aika vakiintunut saunakuvio: minä aloittelen saunomisen miedossa lämmössä, makailen jalat seinällä miettimässä syntyjä syviä. Sitten miehen tultua saunaan seuraa maltillinen löylynotto. Siinä keskustellaan niitä näitä, tai sitten ollaan ihan hiljaa. Välillä käydään ulkona viillyttelmässä, kuunnellaan linnunlaulua ja noin. Kun minä poistun, mies (joka on vielä intohimoisempi saunoja kuin minä) aloittaa varsinaisen löylyheiton. Tämä saunakuvio toistetaan 2-3 kertaa viikossa, ja se vie vähintään 1,5 tuntia. Vaikutus verenpaineeseen lienee merkittävä.
Menneenä lauantaina vietettiin Earth Houria klo 20.30-21.30. Meillä se meni siis näin: talosta sammuteltiin valoja ja sytytettiin terassille kirkkaaseen kuutamoiltaan lyhdyt palamaan. Kylpyhuone valaistiin hyllyllä olevin kynttilöin ja saunaanhan riittääkin kiukaan valo. (Ensimmäinen hankintamme taloon muutettuamme oli kiukaan lasiluukku). Avot, kynttiläsauna on valmis! Kynttilänvalossa kylpeminen on erityisen rentouttavaa. Tässäpä kuvakooste illan valoista:
Paras sauna ikinä on kuitenkin mökkisaunamme, hyvin ilmava hirsisauna lasiluukkuisine puukiukaineen. Saunan tunnelma syyspimeillä on vailla vertaa. Mökkikausi alkaa vapulta eli pian sinne onneksi taas päästään. Näin keväällä saunomisen välillä on ihana istua mökinportaalla kuuntelemassa kevätlintuja ja kesemmälä käydä välillä pulahtamassa järveen. Siellä se saunominen vasta kestääkin!
Hidastamista ja mindfulnessia, osa 1 ja osa 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti