Kirjat ja elokuvat: 2024 2- ja 3-kvartaalit

Tekee mieli puolustautua, kun ei ole tullut paljon luetuksi eikä käydyksi elokuvissakaan. On ollut muita kiireitä, näön kanssa on ollut ongelmia jne. jne. "Kyllä sika syitä löytää, maa kova, kärsä kipeä" - kuten muinainen pomoni tapasi reippaasti kommentoida alaisten selittelyjä. Nyt joka tapauksessa riittää siis yhteinen kooste 2. ja 3. kvartaalista.

Lähes lempikirjailijani, Saara Turunen, julkaisi uuden Hyeenan päivät -kirjan. Turusen tyyli kirjoittaa iskee aina, ja aihekin on henkilökohtaisesti puhutteleva. Vaikka aikaa omista lapsettomuushoidoista on kulunut runsaasti, hoidot läpikäyneenä tunnistin monet tilanteet ja ajatukset. Ja yleensä koko pohdinnan siitä, mitä lapsen saaminen oikeastaan merkitsee.

Pari hyvää historiallista viihdekirjaa osui kvartaaliin. Helena Steen jatkoi sarjaansa Annin elämästä Tehtailijan rouva -kirjallaan, joka vei lukijat taas 30-luvun Englantiin. Uusi kirjoittaja, Johanna Annola, onnistui ilahduttamaan ei-niin-streotyyppisellä Valkenee kaukainen ranta -romaanillaan leskirouvasta, joka rahapulassaan joutuu nöyrtymään vaivaistalon johtajattareksi. Vastentahtoinen pesti johti virkistävästi aivan uudenlaiseen elämänasenteeseen.

Roope Lipasti on mukavasti laajentanut reptuaariaan historiallisen romaanin suuntaan. Mikael Agricolasta kertonut romaani sai jatkokseen kerrassaan vetävän Luutnantti Ströbelin istumajärjestys -kertomuksen Luutnantti Ströbelistä, joka pisti koko 1600-luvun Turun sekaisin.

Syksypuolella lukemisessa ei mitään kummempia elämyksiä enää tullut vastaan, lukeminen tuntui koko ajan aika vaivalloiselta.  Paul Austerin Baumgartner-kirja ihan elokuun lopulla palautti vähän uskoa lukemisen iloon, teksti oli niin vaivatonta ja sujuvaa, että vanhan professorin elämäntarinaa luki ilokseen. Mutta ei kirjasta mitään syvää muistijälkeä jää. Kesemmällä luettu Ann Tyler on vähän samantyyppinen tapaus: ilo lukea, mutta jos kysytte vuoden päästä, mistä Kellotanssi-kirja kertoi, niin enpä muista.

Elokuvissa suurin elämys oli vierailu Punavuoren Riviera -elokuvateatterissa. Oli ihan hauska elämys katsoa ruoka-aiheinen Tie sydämeen -elokuva, niin että siinä samalla sai napostella juustotarjottimen anteja ja siemailla siideriä. Kokemus oli toimiva nimenomaan elokuvan aiheen vuoksi.

Teatteri Sirkus Suosalo vauhdissa

Suosalon Teatteri Sirkus Suosalo on ihana idea. Heti kun kuulin siitä, päätin että tämä on katsastettava, jos mahdollista. Onhan tämä ihan varsinainen idylli, näytelmäesityksiä puistoissa, sirkusteltassa:

Eli Martti Suosalo on teettänyt ison kankaisen teatteriteltan (Keuruulla!) ja sisustanut sen mm. sirkus Apollon vanhalla katsomolla. Nousevaan katsomoon mahtuu 300 ihmistä. Ja sitten kesäkiertueelle. Suosalolla on monenlaisia monologiesityksiä vanhastaan ja uuttakin on tehty. Ohjelmistossa on ollut esim. Yökyöpelit-lastennäytelmä sekä monologiesitykset Starman ja Luolamies. Ohjelmistokin on siis moninainen ja vaihteleva.

Teatterin Komeljanttarit kiertoradalla! -kiertue on käynyt elo-syyskuun aikana Helsingissä, Hartolassa, Laukaan Lievestuoreella, Tampereella sekä nyt lopuksi Turussa. Pikkuisen näkyy tingityn kotisivuilla ilmoitetusta periaatteesta, että "Suosalo haluaa pystyttää teatteriteltan yllättäviinkin paikkoihin ja viedä näytelmiä myös paikkakunnille, joissa ei muuten pääse kokemaan teatteria". No, Hartola ja Lievestuore onneksi ovat pieniä paikkoja. Toivotaan, että alkuperäisen idean mukaan yleisöksi saadaan muitakin  kuin meitä kukkahattutätejä.

Me suuntasimme Turkuun ja näytelmäksi valikoitui Luolamies, vaikka Starman olisi ehkä uuden ja ajankohtaisen luontoteemansa vuoksi kiinnostanut enemmän. Luolamies on siis Rob Beckerin kirjoittama monologi, joka on lähellä stand up -komiikkaa. Toki Suosalon versiossa on varmaan muisto vaan alkuperäisestä esityksestä... Näytelmän kantaesitys oli näet jo vuonna 1991. Koska teema on miesten ja naisten väliset väärinymmärrykset, vähän pelkäsin että aika on ajanut siitä jo ohi. Ja joo, vaikea on kuvitella nykynuorisoa nauramassa näille näytelmän sukupuolieroja koskeville havainnoille, mutta itse olen niin vanha, että monet jutut tosiaan osuivat ja huvittivat. Kyllä viihdyin. Ja vähän se antoi ajattelmisen aihettakin. Ihan arkielämässä törmäyksiä parisuhteessa aiheuttaa meillä useimmiten se, miten naisena multitaskaan asioita ja kuinka siippa haluaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan - se siis periytyy luolamieskaudelta, kun nainen oli keräilijä ja mies metsästäjä eli fokus on lähtökohtaisesti ihan erilainen...

Esitys alkoi jo ennen kuin esitys alkoi. Erityisen hauskaa oli se, että yleisön sisääntulovaiheessa Suosalo näytti diaprojektorilla (!) kuvia itsensä ja vaimonsa lapsuus- ja nuoruusvuosilta ja kertoi niistä hervottomia tarinoita. Kiva bonus, ihana idea!

Kiertueen loput esitykset ovat loppuunmyytyjä, mutta jos törmäätte tähän sirkukseen tulevina kesinä, niin kannattaa poiketa.