Pikkukaupunkimme Forssa on kokoaan suurempi ravipaikkakunta. Ilman minkäänlaista hevostaustaa ajauduimme siipan kanssa alunperin ihan mielenkiinnosta, lähinnä hyvän ruuan perässä satunnaisesti Pilvenmäen raveihin. (Sieltä saa siis tosi hyvää ruokaa!). Kesän 2022 Kuninkuusravit koituivat sitten kohtaloksi, tuli ostettua sinne kolmen päivän lippu ja katsottua kisat alusta loppuun. Se tunnelma, kun 45 000 ihmistä odottaa hiirenhiljaa viimeisten lähtöjen alkamista, ei ihan heti unohdu.
 |
| Kunkkaritunnelmaa 2022 |
Niinpä olen nykyään paitsi kukkahattutäti, myös innokas raviharrastaja ja totoaja. En ole yhtään peli-ihmisiä (olen lotonnut varmaan alle 10 kertaa elämäni aikana), mutta totoaminen ei ole tuuripeliä vaan vähän kuin jalkapalloveikkaus: jotain tarttis ymmärtää, että voittaa. Nykyään seurailenkin innokkaasti raveja ja niitä koskevaa uutisointia. Luen Hevosurheilu-lehteä, seuraan Maaseudun tulevaisuuden hevosuutisointia, Veikkauksen ravivihjeita jne. Hyvä että en notku talleilla vihjeitä kalastamassa...
Homma on kuitenkin hallussa, eihän minusta mitään todellista peluria saa tekemälläkään. Pelailen Veikkauksen totosovelluksessa ns. mummototoa eli veikkaan hevosten sijoja eli sitä, mikä hevonen voisi tulla kolmen parhaan joukkoon. Riskit on aika pieniä, kun panos on yleensä euro per lähtö. Mutta kyllä se eurokin vaan heti herättää sen mielenkiinnon, ihan eri tavalla seuraa lähdön, jossa se euron panos on kiinni. Suomenhevosia totoan muuten huomattavasti vähemmän, koska ne ovat aika kovia laukkaamaan, ja siinä menee sitten totot harakoille...
Niin monta asiaa pitäisi totossa osata ottaa huomioon: kuka valmentaa, millainen tilasto hevosella on, tuleeko tauolta vai onko tuoreita lähtöjä alla, millainen lähtörata on, onko tehty varustemuutoksia, kuka juuri tänään ohjastaa, millainen sää on jne. jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Pilvenmäen raveissa tulee poikettua entistäkin useammin. Toki lähdöt näkee toto-tv:stä melkein paremmin, mutta onhan siinä hohtoa, kun paikalla on kovia hevosia ja huippuohjastajia. Niitä Pilvenmäellä onneksi useinkin näkee, radan sijainti on hyvä. Lähdöissä on useimmiten hyvin hevosia ja ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.
Täsä muutama kuva syyskuisista Pilvenmäen Tammavaltikka-raveista. Tammavaltikasta kisaavat hevoset juoksivat kaksi matkaa, perjantai-iltana 1640 metriä ja lauantaina sitten 2640 metriä, ja kokonaiskisan voitto meni nopeimman yhteisajan saaneelle. Tammavaltikan voitti Velvet Gold, joka ei voittanut kumpaakaan osamatkaa, vaan oli osamatkoilla sijalla 3 ja 2.
 |
| Volttilähtö pyörii |
 |
| Velvet Gold palkintoloimineen |
Paikalla oli muihin lähtöihin osallistumassa myös pari hevosmaailman kovaa tähteä: Parvelan Retu ja Mandela Zon kävivät voittamassa omat lähtönsä leikiten. Hienoja juoksuja siis nähtiin!
 |
| Sinikorvainen on Parvelan Retu, |
Tässä hevosmaailmassa erityisesti huvittavat hevosten nimet. Hevosten nimeäminen on varmaan tosi hankalaa, koska samaa nimeä Suomen Hippoksen ylläpitämään nimirekisteriin ei saa antaa toiselle hevoselle ennen kuin edeltäjän kuolemasta on 30 vuotta. Hevosen nimen pituus tulee olla välimerkkeineen ja välilyönteineen enintään 18 merkkiä ja siinä saa olla korkeintaan neljä erikseen kirjoitettua osaa. Esitetyn nimen tulee olla kokonaan samaa kieltä. Suomenhevosten nimet ovat joko suomea tai ruotsia. Lämminveristen nimet taas ovat useimmiten englantia. Samaa "sukua" olevien hevosten nimissä on usein joku yhteinen osa. Nimet ovat usein vähän leikkisiä ja kirjoitusasu kannattaa lukea tarkkaan. Tässä muutamia suosikkinimiäni:
- Momimhome (itse luin sen Mominhome ja puhuin aina Muumitalosta...)
- Goodygoodytwoshoes
- Dusktodawn Boogie
- Everlasting Boogie
- It's Raining Men
- Stop The Press
- Hentun Liisa (rento meininki: sinä, minä ja Hentun Liisa!)
- Hulluduunari
- Vale-Elli (tämä on siis ori!)
Nyt haaveilemme vierailusta johonkin isommalle raviradalle, vaikkapa Tampereen Teivoon tai pääkaupunkiseudun Vermoon. Annoin pikkusormen, se vei koko käden!
