Vaikka eläimistä pidänkin, suhtaudun eläintarhoihin vähän kaksijakoisesti. Eläintarhat ovat eettisesti vähän arveluttavia paikkoja. Siksipä on ihanaa, että on olemassa paikka, jossa edes lintuja voi käydä katsomassa hyvällä omallatunnolla: Heinolan lintuhoitola. Vuoteen 2020 lintuhoitola tunnettiin nimellä Heinolan lintutarha.
Kuten lintuhoitolan verkkosivuilla kerrotaan: "Heinolan lintuhoitolassa on hoidettu loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja jo vuodesta 1963. Vuosittain hoitoon tulee noin 200-250 lintua, joista 30-40% pystytään palauttamaan luontoon. Ne, joita ei voida syystä tai toisesta vapauttaa, jäävät tarhalle asumaan. Kotimaisten lintujen lisäksi lintutarhalla on nähtävänä erilaisia papukaijoja, jotka tulevat lintutarhalle erilaisten pitovaikeuksien vuoksi."
Olen vieraillut lintuhoitolassa varmaan joka kesä 80-luvun puolivälistä asti. Monet pitkäikäiset asukit ovat jääneet mieleen. Monelle muullekin, voisi päätellä siitä, että n. 50-vuotiaan, mukavasti rupattelevan harmaapapukaija-Pacon kuolema ylitti Iltalehdenkin uutiskynnyksen. Jutussa kerrotaan myös muista hoitolan lintupersoonista. Oma erityinen suosikkini oli Julli-korppi - sekin nyt jo edesmennyt.
Mutta onhan toki hoitolassa lintuja edelleen ja viime kesänä viihdyin erityisesti tämän pörhistelevän riikinkukon häkin edessä:
Hoitolan alueella on kivoja kukkaistutuksia ja eväiden syömiseen sopivia paikkoja - mainio retkikohde lapsiperheille siis:
Syksyllä 2020 hoitolaan valmistui uusi, komea vesilintutalo viherkattoineen:
Lintuhoitolaa ylläpitää Heinolan kaupunki ja sen lakkauttamisesta säästösyistä on välillä ollut puhetta. Heinolassa toivotaankin valtion mukaantuloa lintuhoitolan kustannusten jakoon. Luonnonvaraiset linnut ovat valtion omaisuutta, joten sikäli valtio voisi kyllä kustannuksiin osallistua, noin arkijärkisesti ajatellen. Lintujen ystävät voivat toki osallistua toiminnan tukemiseen liittymällä Heinolan Lintutarhan Ystävät ry:hyn tai käydessään antamalla roposensa keräyslippaaseen, "vaivaispöllöön":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti