Syysretki Aulangonjärven ympäri

Tällaisena harmaana marraskuun päivänä tekee mieli palata aurinkoisempiin muistoihin...

Siis: oli kaunis syyspäivä luvassa ja jotenkin tuntui, että pitäisi lähteä katsomaan jotakin tavallisesta arjesta kohottavampaa maisemaa, ihan kotoinen metsä tai pururata ei tuntunut riittävän. Auton nokka siis kohti Aulankoa. Aulanko on kiva vierailupaikka ihan nopeasti ohi ajaessakin. Usein on piipahdettu näkötornissa maisemia ihailemassa (kyllä, ymmärrän miksi kaikki intoutuvat puhumaan kansallismaisemasta ja Sibeliuksesta tornissa käytyään). Joskus poiketaan myös kahvilla tornin juurella olevassa kahvilassa. Joskus on riittänyt matkan katkaisuun jäätelö joutsenlammen rannalla.

Mutta nyt oli retkimieli ja mukaan pakattiin siis eväät ja kahvit termospulloon. Suuntana Aulangonjärven polku (pituus n. 6 km), joka siis kiertää koko Aulangonjärven ympäri. Polku kulkee järven länsipuolella osittain Aulangon luonnonsuojelualueella, itäpuolella 2018 perustetulla Sibeliuksen metsän luonnonsuojelualueella. Polku on merkitty maastoon sekeästi keltaisin maalimerkein. Ajoimme auton Aulangon Luontoliikuntakeskuksen parkkipaikalle (= entinen Aulangon ulkoilumaja), siitä oli hyvä startata.

Alkumatka kuljettiin ihan hiekkatietä ja golfkentän laitaa, mutta sitten päästiin metsään:

Melko jyrkkä rinnettä päädyttiin Käärmekallion (Kärmeskallion?) näköalapaikalle, jossa eväsvoileivät ja kahvit olikin kiva nauttia lämpimässä auringonpaisteessa maisemaa ihaillen. Näkötorni oli nyt siis vastarannalla, hyvät on näkymät tältäkin puolelta.

Toiseen suuntaan jatkaessa saimmekin laskeutua portaita pitkin, näitä ei ollut kun edellisen kerran kävimme täällä (mutta siitä onkin jo kymmenisen vuotta).

Eteen päin kuljettiin tiiviisti järven rantaa noudattelevia pitkospuita.

Vaihtelevalla reitillä vastaa tuli vielä viljava peltoaukio...

... ja ihana John Bauer -tyyppinen satumetsä.

Muistathan, että kuvat suurenevat kun niitä klikkaa. Lisää ihania kuvia näet vaikka tästä Retkipaikka-sivuston artikkelista.