Toisessa kvartaalissa Jenny Erpenbeckin Päivien loppu -kirja (2020) astuu osaksi kovaa kolmikkoa. Se on kolmas lukemani todella kiinnostava romaani, joka kuvaa ihmien elämää sattumusten kautta - miten hauraita ovat elämänlangat, miten pienestä kohtalon käänteet voivat olla kiinni... Ensimmäinen sarjan romaani on Kate Atkinsonin Elämä elämältä (2014), joka kertoo Ursula Toddin vaihtoehtoisista elämistä historian pyörteissä, lähinnä maailmansotien aikaisessa Englannissa. Paul Austerin 4321-kirjassa (2017) taas kuvattiin amerikanjuutalaisen Archie Fergusonin ensimmäinen elämänkulku ja sukuhistoria luvuissa 1.1, 2.1, 3.1 jne., toinen elämänkulku luvuissa 1.2, 2.2, 3.2 jne. Ja nyt sitten tämä Päivien loppu, joka kuvaa juutalaisen tyttövauvan vaihtoehtoisia kohtaloita maailmansodissa Keski.Euroopassa, Stalinin Venäjällä jne. - dramaattisia käänteitä siis riittää ja historian ystävä on tohkeissaan!
Selvästi tämän tyyppiset hämärät juonikuviot kiinnostavat minua, koska toinen tämän kvartaalin mieleen jäänyt kirja on Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa -dekkari (2020). Kirjassa selvitetään tai oikeastaan yritetään estää Evelynin murha. Kirjan päähenkilö herää kahdeksana päivänä eri henkilönä, näkee tapahtumat ja muut henkilöt eri kulmasta ja kartuttaa päivä päivältä ymmärrystään tilanteesta. Mutta saako hän estettyä murhan? Vähän kikkailun makuahan tässä oli, eikä mitään syvempää sanottavaa, mutta kyllä juonikuvio vei pikkuhiljaa imuunsa.
Mukavasti aika kului myös Sayaka Muratan Lähikaupan nainen -kirjan (2020) (tuo ihmeellinen maa, Japani!) ja Johanna Vuoksenmaan hauskan elokuvallisen Pimeät tunnit -kirjan (2020) parissa.
Elokuvia ei sitten teatterissa esitettykään ja siinä suhteessa kevät oli aikuisikäni kummallisin. Kun on tottunut käymään elokuvissa lähes viikottain, oli korona-ajan suurimpia koettelemuksia, kun sinne ei päässytkään... Melkein itkin liikutuksesta, kun nyt heinäkuussa ensimmäisen kerran uskaltauduimme taas elokuvateatteriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti