sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kevään ilonaihe puutarhassani

Puutarha on elämässäni sekä ilon että epätoivon lähde. Epätoivoa tuottavat tietysti huonosti menestyvät ja kuolevat kasvit, rikkaruohot  ja sen sellaiset ilmiselvät asiat. Yleisemmällä tasolla se, että puutarhassa asioita nyt vaan ei voi hallita ihan sillä tavalla kuin toivoisin. Etanoita vyöryy aidan takaa, haavat kasvattavat versoja paraatinurmelle, sateet tulevat ja menevät kuten haluavat jne. Siperiankurjenmiekka, päivänlilja ja  se tietty kotoa siirretty syreeni eivät suostu kukkimaan, vaikka paikkaa on vaihdettu, maata parannettu ja tehty suunnilleen taikatemppuja. Ei voi mitään.

Toisaalta puutarha tuottaa iloa juuri arvaamattomuudellaan ja yllätyksellisyydellään. Että ne kotoa tuodut tiikerinliljat kasvavatkin rehevästi ja viihtyvät silminnähden. Unikko siirtyi ihan itse parempaan paikkaan, jossa se nyt kukoistaa ja kasvaa. Siirretty varjolilja vahvistui ja kukkii komeasti. Puutarhaan ilmestyy uusia väriyhdistelmiä, joita en osannut ennakoida: iso violetti pallolaukka ja vaaleansininen unelmatädyke näyttävät hienolta rinnakkain.

Puutarhassa asiat vievät aikaa ja se kehittää kärsivällisyyttä. Edellinen alppiruusu, Kaino, mietti varmaan viisi-kuusi vuotta ennen kuin innostui kukkimaan. Tämän kevään suurin ilon aihe puutarhassa on ollut Mikkeli-alppiruusu, joka istutettiin varmaan n. kolme vuotta sitten. Puutarhakirjoissa varoiteltiin, että voi kestää vuosia ennen kuin  se innostuu kukkimaan, joten siltä ei paljon ole odotettu vielä. Kunnes sitten keväällä huomattiin, ettö eikös pentele siinä ole nuppuja! En oikein välitä pinkeistä alppiruusuista, joten nuppu vaikutti huolestuttavan väriseltä ja alkoi pelottaa, että onkohan meillä sittenkään siinä lähes valkokukkainen Mikkeli vai  ihan joku muu... Nuppujen kehitystä on seurattu huolella ja kuvattu vaihe vaiheelta. Ja tällainen siitä tuli - ta-daa, Mikkelin ensimmäinen kukinta:


Alppiruusujen kukat usein vielä vanhetessaan vaalenevat, joten uskon että pinkit sävyt haihtuvat loppukukinnassa kokonaan. Kyllä se on Mikkeli. Phuuuuh.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti