Vanmechelenin näyttely herätti ajatuksia, osin se tuntuikin enemmän yhteiskunnalliselta puheenvuorolta kuin kuvataiteelta, mutta ihan hyvä niin. Vanmechelen on huolissaan maapallon tilasta ja ihmisen tulevaisuudesta lajina. Näyttelyssä esillä olevat elävät kanat liittyvät taiteilijan biokulttuurista monimuotoisuutta edistävään kanojen risteytyshankkeeseen, Cosmopolitan Chicken Projectiin (CCP). Jokainen uusi kanasukupolvi on osoittautunut edellistä elinvoimaisemmaksi, pitkäikäisemmäksi, vastustuskykyisemmäksi ja vähemmän aggressiiviseksi. Nyt myös suomalainen maatiaiskana on osa risteytyskokeiluja. Göstan pihalla ja puistossa mellasti paitsi kanoja myös villihkön näköisiä sikoja:
Museon sisätiloissa oli esillä kuvataidetta, ei kovin konservatiivista sekään: Vanmechelenin teoksissa yhdistyvät maalaus, piirustus, valokuva, innovatiiviset 3D-tekniikat, videotaide, installaatiot ja puuveistokset. Myös esillä olevat työt liittyivät paljolti kanoihin. (Huom! Yhtään kanaa ei ole tapettu taideteosten vuoksi, vakuutettiin opasteissa):
Göstassa oli esillä monta muutakin näyttelyä. Sampsa Virkajärven näyttely, joka koostui kahdesta videoteoksesta, osui suoraan hermoon henkilökohtaisen ajankohtaisuutensa vuoksi. Toinen videoteoksista pohti äidin liukumista tavoittamattomiin muistisairauden edetessä ja toisessa videossa pohdittin suhdetta jo kuolleeseen isään. Iäkkäiden omaisten kanssa eläneenä/elävänä, nuo ajatukset tuntuivat hyvin tutuilta.
Yhden näyttelyn yhteydessä sai esillä olevista tarpeista myös tehdä oman asetelman ja enpä malta olla esittelemättä tätä pelkistettyä Memento mori -asetelmaani:
Serlachiuksen museot Mäntässä ovat hieno retkikohde. Göstassa on tasokas ravintola, mutta me söimme raikkaan salaattilounaan Autereen tuvan kesäkahvilassa, Kahvilan varjoinen terassi oli helteisenä kesäpäivänä ihan nappivalinta ruokapaikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti