Kuopiolainen Muikkuravintola Sampo

Heti Sampon eteisessä vastaan tulee lyömätön slogan: "Kaikki kävijät tuottavat minulle pelkkää iloa - toiset tulemalla, toiset lähtemällä"... niinpä.

Ravintolan henkilökunnalla on mukavan leppoisa, savolainen (ja huom! ei yhtään väkinäinen...) meininki. Savolaisuus ulottuu ruokalistaan asti, johon voit tutustua tästä pdf-linkistä. Koska käyn niin harvakseltaan (= muutaman vuoden välein), tilaan kyllä joka kerta nämä "Paestetut muikut Sampon tyyliin", mutta varmasti kaikki muukin on yhtä maukasta:

Ravintola on tosi vanha ja perinteinen (30-luvulta?), tämän hetken sisustus lienee jostakin 70-luvulta. On ihanaa, että on olemassa joku paikka, jota ei panna viiden vuoden välein uusiksi. Suomessa voitaisiin mielestäni yleensäkin uskoa enemmän perinteisten paikkojen vetovoimaan.

Ravintola jakaantuu ns. karvalakkipuoleen eli sisäänkäyntipuolen pubiin ja peremmällä olevaan valkoisten pöytäliinojen saliin. Tällä kertaa söimme ihan vaan pubin puolella. Paikassa on kosolti charmia, se on sellainen paikka, että jos harrastaisin ravintoloissa istuskelua ja oluen ottamista, tänne voisin unohtua lounaalta iltaan asti. Tällä kertaa ei tullut tarkistettua, vieläkö vanhanaikainen kolikkojukebox on paikoillaan - mutta minnekäs se olisi hävinnyt?

Sampo löytyy sieltä sataman suunnasta, osoitteesta Kauppakatu 13.

Serlachius-museo Göstassa

Ensimmäisen kerran vierailimme Serlachiuksen museoissa 2014, kun Gösta oli vasta avattu. Tänä kesänä Gösta-museossa on 16.9. asti esillä Belgian tunnetuimpiin nykytaiteilijoihin kuuluvan Koen Vanmechelenin Kyse on ajasta -näyttely. Näyttely esittelee taiteilijan tuotantoa ensi kertaa Suomessa ja Pohjoismaissa. Alkukesästä kun näyttelyn eläviä kanoja esiteltiin mediassa, tuli heti sellainen olo, että tuonne... kesäkanoista kun on taloudessamme haaveiltu ajoittain.

Vanmechelenin näyttely herätti ajatuksia, osin se tuntuikin enemmän yhteiskunnalliselta puheenvuorolta kuin kuvataiteelta, mutta ihan hyvä niin. Vanmechelen on huolissaan maapallon tilasta ja ihmisen tulevaisuudesta lajina. Näyttelyssä esillä olevat elävät kanat liittyvät taiteilijan biokulttuurista monimuotoisuutta edistävään kanojen risteytyshankkeeseen,  Cosmopolitan Chicken Projectiin (CCP). Jokainen uusi kanasukupolvi on osoittautunut edellistä elinvoimaisemmaksi, pitkäikäisemmäksi, vastustuskykyisemmäksi ja vähemmän aggressiiviseksi. Nyt myös suomalainen maatiaiskana on osa risteytyskokeiluja. Göstan pihalla ja puistossa mellasti paitsi kanoja myös villihkön näköisiä sikoja:

Museon sisätiloissa oli esillä kuvataidetta, ei kovin konservatiivista sekään: Vanmechelenin teoksissa yhdistyvät  maalaus, piirustus, valokuva, innovatiiviset 3D-tekniikat, videotaide, installaatiot ja puuveistokset. Myös esillä olevat työt liittyivät paljolti kanoihin. (Huom! Yhtään kanaa ei ole tapettu taideteosten vuoksi, vakuutettiin opasteissa):

Göstassa oli esillä monta muutakin näyttelyä. Sampsa Virkajärven näyttely, joka koostui kahdesta videoteoksesta, osui suoraan hermoon henkilökohtaisen ajankohtaisuutensa vuoksi. Toinen videoteoksista pohti äidin liukumista tavoittamattomiin muistisairauden edetessä ja toisessa videossa pohdittin suhdetta jo kuolleeseen isään. Iäkkäiden omaisten kanssa eläneenä/elävänä, nuo ajatukset tuntuivat hyvin tutuilta.

Yhden näyttelyn yhteydessä sai esillä olevista tarpeista myös tehdä oman asetelman ja enpä malta olla esittelemättä tätä pelkistettyä Memento mori -asetelmaani:

Serlachiuksen museot Mäntässä ovat hieno retkikohde. Göstassa on tasokas ravintola, mutta me söimme raikkaan salaattilounaan Autereen tuvan kesäkahvilassa, Kahvilan varjoinen terassi oli helteisenä kesäpäivänä ihan nappivalinta ruokapaikaksi.