Svenskt Tenn Didrichsenillä 25.5.-9.9.2018 : Estrid Ericson & Josef Frank – Muotoilun uudistajat

Kun kesänäyttelyt aikanaan tulivat julki, tiesin heti, että tänä kesänä on lähdettävä käymään Didrichsenin museossa Helsingin Kuusisaaressa Svenskt Tennin näyttelyssä, on näitä sisustusmateriaaleja sen verran tullut ihailtua lehdissä. Didrichsen museonakin on kiva kesäretken kohde, kävelin sinne nelosen ratikkapysäkiltä Munkkiniemestä kauniin Kuusisaaren läpi sivukatuja  kierrellen ja lähetystöjen komeita rakennuksia ihaillen. Svenskt Tennin nykymuotoilua on esillä myös Hanasaaressa (sen jätin suosiolla väliin) ja pop-up -myymälä löytyy Stockmannin 4. kerroksesta.

Näyttelyssä kuuntelin huvittuneena, kun kaksi iäkkäämpää rouvaa keskusteli siitä, voisiko Svenskt Tennin näyttelyllä olla piristävää vaikutusta sisustustyliin Suomessa - voisiko näyttelyllä siis olla laajempaakin  merkitystä? Kuullosti siltä kuin rouvat olisivat hieman kyllästyneitä tämänhetkiseen minimalismiin eli mustan, valkoisen, ruskean  ja harmaan eri sävyjen riemukulkuun suomalaisissa kodeissa. Varovaisesti yhdyin mielessäni toiveeseen, mutta vaikea on kyllä kuvitella tällaista värimyrskyä meillä.

Svenskt Tenn on aloittanut siis vuonna 1924 Estrid Ericsonin luomuksena, ja alussa tosiaankin ilmeisesti tinaesineistä. 30-luvulle tuleessa tuonto laajeni ja viimeistään vuonna 1934, kun mukaan bisenekseen tuli natseja pakeneva itävaltalainen arkkitehti Josef Frank, tuotanto laajeni valaisimiin, huonekaluihin ja tekstiileihin. Klassikot ovat pitäneet pintansa, vähän samaan tyyliin kuin suomalaisessakin  muotoilussa esim. Artekilla ja Marimekolla.

Josef Frank on suunnitellut Svenskt Tennillle tuhansia huonekaluja ja n. 160  kangaskuosia. Nykytuotannostakin valtaosa on näitä Frankin suunnittelemia klassikkoja. Hänen sisustusfilosofiaansa on luonnehdittu akksidentalismiksi: sisustuksen lopputuloksen tulee näyttää sattumanvaraiselta. Vanhaa ja uutta, tyylejä ja värejä voi yhdistellä huolettomasti. Mikä näyttää sinusta kauniilta, on kaunista!

Kankaiden värimaailmat ovat aivan uskomattomia, tässä muutama  esimerkki esillä olleista verhoista ja muista kangasnäytteistä - Marimekotkin alkavat tuntua hillityiltä ja vähän tylsiltä, eikö vain?:

Näyttelyyn oli pystytetty muutama laajempi Ericsonin kesäkotia mukaileva interiööri ja tietysti näyttelyssäkin oli sisustusryhmiä. Tässä esimerkkejä muutamista houkutteleivista istuimista:

Svenskt Tennin tuotteilla voidaan kattaa pöytäryhmä alusta loppuun, tässä pari esimerkkiä näyttelyn pöydistä:

Pistäydyin vielä Stockmannin pop-up -myymälässäkin:

Mitään en sitten ostanut, kun en oikeasti ole mikään sisustusihminen, mutta tässä esimerkkejä jutuista, jotka voisin ottaa Svenskt Tenniltä kotiini koska vain:
- iloisia sisustustyynyjä harmaalle (!) sohvalleni
- kauniin kukkatapetin makuuhuoneen yhdelle seinälle
- taittojaloilla pöydäksi muuttuvan tarjottimen, sen ISON!

Kahvilla Kenkäverossa

Viitostiellä ajaessa kahvihammasta alkoi kolottaa Mikkelin tienoilla. Siippahan ei ei ABC-huoltamoille lähde kirveelläkään, joten ajomatkoilla poiketaan joskus reitiltä vähän enemmänkin kivan kahvipaikan löytämiseksi. Nyt muistimme onneksi Kenkäveron pappilan, joka on ihan siinä tien syrjässä, paljon ei edes tarvinnut poiketa. Joskus vuosikymmeniä sitten käytiin edellisen kerran ja siltä kerralta jäi mieleen kahvilasta mukaan pakattu kahvikori, jonka sai nauttia ulkona luonnon helmassa. Kahvi löytyi lasipullosta, villasukkaan pakattuna, kuten ennen termospulloja kai tapana oli. Ihanaa!

Jo ulkomiljöö on viehättävä: kauniit rakennukset, laituri järven rannalla, iso puutarha jossa monipuoliset nimikyltein merkityt istutukset. Puutarhan erikoisuus lienee suuri pionikokoelma (yli 100 pionia), mutta oli siellä paljon muitakin kiinnostavia perinneperennoja. Kyllä aikaa olisi saanut kulumaan vaikka puoli päivää!

Viimeisen kerran Kenkäveron pappila oli toiminnassa 1969. Uuteen kukoistukseen matkailukohteena se nousi 1990-luvulla. Toiminnan pyörittäjänä on Taito Itä-Suomi, mutta osakkeita omistavat myös Mikkelin kaupunki ja Marttaliitto. Taito Itä-Suomella onkin alueella iso käsityöpuoti, josta varmaan löytää mukaan tuliaisia joka lähtöön. Siellä oli laaja valikoima käsitöitä, erikoisuutena erityisen laaja valikoima Ebba Masalin kasvitauluaiheisia tuotteita (näitä on toki myynnissä jonkin verran muuallakin, mutta kokoelma  on nimenomaan Taito Itä-Suomen lanseeraama). Muista Taito-myymälöistä poiketen siellä oli tarjolla myös laaja valikoima lähiruokatuotteita.

Marttojen tietotaito lienee takana ravintolan tarjoilupuolella? Kenkäveron ravintolassa tarjotaan listoista päätellen laadukasta lähiruokalounasta. Jopa oman puutarhan antimia voi maistella  lounaspöydästä. Tällä kertaa lounas jäi kyllä syömättä, kun oltiin liikkeellä illansuussa, mutta omenapiirakka vaniljakastikkeella oli kyllä elämys, eikä siippakaan valitellut suolaisen piirakkansa makua. Myös silmänruokaa oli tarjolla ravintolatiloissa: hopeatarjottimet, vaniljakastike tarjoiltuna sirossa lasiastiassa, kauniit lautasliinat jne. Ja onhan ne vanhat salit ihastuttavia...

Kannattaa siis vähän poikkeilla pääteiltä!