Miljoonasade: Ruusunnuppu Unplugged, Tampere-talon pienessä salissa

Viime vuoden loppupuolella osui radiosta korviin kappale, josta tuli heti ensitahdeista jotenkin kauhean nostalginen olo: "Oi että, täähän on ihan kuin, ihan kuin.... Miljoonasadetta. Kukahan on tehnyt näin samankuuloista musikkia, vai ...  tämähän on Miljoonasade!" Biisi oli siis Ruusunnuppu  - "Me teimme kympin, me teimme satasen, me luulimme että teemme miljoonan..." - tehän tiedätte? (Saman nostalgiareaktion muistan, kun kuulin J. Karjalaisen Mennyt mies -biisin vuonna 2013, kaikkien Lännen-Jukka duunien jälkeen). Kumpikaan, Miljoonasade, eikä Karjalainen eivät ole olleet  minulle hirveän tärkeitä bändejä (vrt. Oman elämän soundtrack -postaus), mutta siitä huolimatta ne ovat tosi tärkeä osa nuoruuden äänimaisemaa. Levyt on ostettu ja kuunneltu kyllä.

Viime viikonloppuna piti nopeasti ja ehdottomasti päästä tuulettumaan Tampereelle, perjantaina selasin nettiä vimmatusti, että mihin saisi lippuja (TTT:n Luolamies on loppuunmyyty - voi voi...). Osuipa sitten silmiin Tampere-talon ilmoitus: "Miljoonasateen hitit kuullaan Tampere-talon Pienessä salissa tunnelmallisesti akustisesti esitettynä. Bändi kertoo tarinoita laulujen takaa ja esittää ne aikaisemmin kuulemattomalla tavalla." No sinne! Ihan vähän niin kuin tarkoitukselta tuntui, että varmaan jo hyvissä ajoin loppuunmyytyyn konserttiin oli tuossa vaihessa lippu.fi:ssä tarjolla neljä (4) permantopaikkaa. Lunastin niistä siis kaksi.

Hetki ennen aloitusta

Ja kyllä taas kannatti. Sanon vain, että aina kannattaa lähteä kuuntelemaan livemusaa! Lupauksen mukaisesti tämä oli nyt vähän uudenlainen  kattaus osin hyvinkin tutuista kappaleista. Tampere-talolla oli mukana Matti Kallio (niinhän se oli?) haitarin ja huilun kera. Ne toivat mukavan uutta sävyä soittoon. Muuten soitinsetti koostui kunnon pianosta, afrikkalaistyylisitä rummuista ja kitaransoittajakin onnistui kuulostamaan flamencokitaristilta... Niinpä esim. Köyhät-biisi onnistuttiin tällä kokoonpanolla esittämään melkein sellaisena letkeän keinuvana sambana.

MInulle illan kohokohtabiisejä olivat Köyhät-biisin lisäksi uusi single Ruusunnuppu, Stupido goove -levyn Meri ei kerro ja äärimmäisen dramaattisesti ja vaikuttavasti esitetty Olkinainen. Mutta uusina sovituksina hyviltä kuulostivat ihan nämä perusklassikotkin: 506 ikkuna, Voipallo, Marraskuu ja myös hienona sovituksena esitetty Lapsuuden sankarille.

Sen verran olen vastarannan kiiski, että vaikka illan idea olikin varmaan  kertoa tarinoita kappaleista ja niden historiasta, niin minä se kyllä kuuntelisin soittoa koko rahalla! NIin viehättävä henkilö kuin Heikki Salo onkin, minusta puhetta kappaleiden välissä saa olla max puoli minuuttia. Mutta tämä nyt oli minun henkilökohtainen mielipiteeni, läsnäolijoista varmaan 99,9 % arvosti tarinaniskentääkin.

Kannattaa poiketa keikalle, jos kiertue osuu kohdalle.