Museokeskus Vapriikki
Museokeskus Vapriikin vaihtuvassa näyttelyssä esitellään 1.10. asti Kielletyn kaupungin aarteita. Pekingin Kielletty kaupunki on maailman suurin palatsialue, 72 hehtaaria. Se rakennettiin vuosina 1406–1420, ja keisarikuntahan kukistui vuonna 1911. Näyttelyssä tutustutaan Ming-dynastian jälkeisen Qing-dynastian (1644–1911) ja heidän hovinsa yltäkylläiseen elämään. Esillepano on entiseen tapaan hieno ja dramaattinenkin, tässä pari yleiskuvaa näyttelytilasta:
Näyttelyssä on juuri sopiva määrä informaatiota ja esineitä - ei liikaa vaan, no, sopivasti. Esillä on seremoniallisia vaatteita, koruja, posliinia, keramiikkaa, taidetta ja uskonnollista esineistöä. Esineiden kirjo on siis mukava, suurin esine lienee ollut keisarillinen valtaistuin ja toisaalta vitriineissä oli esillä pieniä, mikroskooppisen tarkasti tehtyjä kulta- ja jade-esineitä. Korut ja posliiniesineet tuli tutkittua aika tarkasti. Ihan oikeasti oli näkevinään, mikä kausi oli hienoimman posliinin aikaa ja kuinka posliininmaalaustaito taantui sitten ajan kuluessa...
Sara Hildénin taidemuseo
Tamperelaissyntyisen taidemaalarin, kuvanveistäjän, piirtäjän ja graafikon, Kimmo Kaivannon (1932 – 2012) töistä on esillä suurnäyttely 3.9. asti Sara Hildénin taidemuseolla. Sara Hildén oli Kaivannon ystävä ja mesenaatti. Onneksi nuo kaksi tamperelaista löysivät toisensa. Takautuva näyttely perustuu Sara Hildénin säätiön kokoelmaan (johon kuuluu 128 teosta!). Niiden lisäksi esillä on taiteilijan tuotannon kannalta keskeisiä lainoja muun muassa Kimmo Kaivanto -säätiöltä.
Kaivanto on jotenkin peritamperelainen ilmiö, niin kuin musta makkara. Töitä löytyy muualtakin kuin Hildénin varastoista. Valtuustosalin aulasta oli tuotu näyttelyyn esille 13-osainen Tori-suurteos, jossa Kaivanto kuvaa Tampereen vaiheita alkaen kaupungin perustamisesta. Mutta näyttelyn ulkopuolellakin Kaivantoon törmää kaupungilla kulkiessaan: Tapparan logo, Väinö Linnan muotokuva Metsossa, Sininen suora -teos Tampere-talossa jne. Kaivanto asui Tampereella vuoteen 1989 ja muistan, että Keskustorin laidalla sijaitsevan Palanderin talon ateljeeikkunoita tuijoteltiin nysseä odotellessa, että siellä se taiteilija asuu...
Kaivannon keskeinen aihe oli luonto ja hänet tunnetaan myös yhteiskunnallisesti kantaaottavista teoksista. Kantaaottavuus tekee joistakin töistä ehkä vähän aikaan sidottuja, mutta silti ne ovat mielenkiintoisia. Kaivannon kuuluisaa sinistä riittää myös hänen kenties tunnetuimmassa teoksessaan Kun meri kuolee II (1973), joka oli ajankohtainen silloin ja nyt ja varoittaa luonnon tuhoutumisesta. Yksi versio tästä lummetyöstä näkyy tässä näyttelysalin yleiskuvan oikeassa laidassa:
Kaivannon 1960-luvun maalauksien tyylilajina oli abstrakti ekspressionismi. Tämän metsä- ja järviluontoa kuvaavan työn värimaailma miellytti silmääni kovasti:
1970-luvulla tyyli muuttui. Esimerkkinä tältä aikakaudelta That's the Way It Happens -työ (1971), jossa näkyy usein esiintyvä Kaivannon teema, kädet (tai sormet):
Pidän eniten Kaivannosta graafikkona, koska hän nyt vain on niin jumalattoman hyvä piirtäjä. Erityisen viehättävä oli vitriini täynnä minikokoisia töitä, enemmän tai vähemmän kehystettyjä. Ne olivat Kaivannon Sara Hildénille esim. jouluina tai syntymäpäivinä lähettämiä tervehdyksiä. Toki mesenaattia on ilahduttanut taiteilijan omakätinen pikkutyö enemmän kuin joku persoonattomampi tervehdys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti