Toukokuu kansalaisopiston kudontakursilla

Vaikka mielelläni esiinnyn kulttuurinharrastajana ja kukkahattutätinä, usein käy niin, että arjen pyörityksessä huomaan kulttuuriharrastusten  jääneen kovin vähiin. Niin kävi myös tänä keväänä. Useat käytännön harrastukset jyräsivät kulttuurin 6-0. Myöhästynyt kevät tiivisti kevättöiden (puutarhatyöt, ikkunanpesut jne.) periodin  lyhyeksi ja tiiviiksi. Samoihin aikoihin kotona suunniteltiin ja teetettiin vessaremonttia. Ja lopullisen niitin kulttuuriharrastusten laiminlyöntiin antoi ilmoittautuminen kansalaisopiston kevätkudontakurssille, joka alkoi huhtikuun viimeisinä päivinä ja loppui 6. kesäkuuta. Toisaalta käsityö on toki laajasti ajatellen kulttuuria ja siihen liittyvä suunnittelu vaatii luovuutta siinä missä kuvataidekin.

Kudontakurssin aikana lueskelin Hanna hurahti -käsityöblogin postausta aiheesta. Jos kiinnostaa, niin se on hyvä kuvaus kankaanlaitosta, ja postauksesta käy ilmi, että mistään helposta hommasta ei tosiaankaan ole kyse - respektiä siis menneille sukupolville! Minun päämotiivini kurssille menoon olikin opetella laittamaan mattokangasta, jotta joskus pystyisin sen tekemään omin päin kotonakin. Tavoitteeseen on kyllä matkaa, koska kankaan laiton salat eivät selviä yhdellä tai kahdellakaan kerralla... Nyt oli  kuitenkin tilaisuus  tehdä oma mattokangas ihan loimen luomisesta alkaen. Onnekseni kurssilla oli paljon kokeneita osallistujia, jotka eivät juuri neuvoja kaivanneet, ja äärimmäisen kärsivällinen ja mukava opettaja, joka jaksoi neuvoa aloittelijaa. Aika intensiivinen kuukausi kyllä oli, kymmeniä tunteja siinä hurahti. Kutomaluokkaan sai avaimen ja olinkin siellä aika kummallisiin aikoihin, usein iltamyöhällä.

Alussa oli 12 metriä mattolointa...

... ennen kuin  kutomaan päästään, takana on jo paljon työtunteja.

Mattojen kutominen oli projektin sivutuote, vaikka ainahan uusia mattoja on mukava saada! Eteisen mattoja varten minulla oli valmiina äidiltä jääneitä mustia ja valkoisia trikookuteita ja lisäksi revin sinisävyisiä pussilakanoita kuteiksi. Samoin haltuuni oli päätynyt kelta-valko-vihreitä lakanoista revittyjä kuteita ja niiden pariksi ostin opettajalta vyyhden tiilenväristä ontelokudetta. Että tarpeet olivat lähdes ilmaisia. Pidän oikein vanhanaikaisista raitamatoista ja kun  kotona on lautalattiat, ne mielestäni myös sopivat meille. Sitten vaan sommitelemaan raitoja, niin että kuteet riittivät optimaalisesti.

Tässä on tulos -  sini-valko-mustat eteisen matot ja monenkirjava keittiön kesämatto: