tiistai 29. marraskuuta 2016

Helene Schjerfbeck Turun taidemuseolla

Viikonlopun aherrus töissä palkittiin arkivapaalla. Arkivapaita on hyvä käyttää näyttelykäynteihin, koska niin välttää pahimmat ruuhkat. Nyt suuntasin Turun taidemuseolle, jossa Helene Schjerfbeck  -näyttely on vetänyt syksyn aikana paljon katsojia. Näyttely on esillä 29.1.2017 asti.

Jo bussimatkalla hurmaannuin kauniista, vähälumisista peltomaisemista. Nouseva aurinko, häivähdys sumua... Museo ja sen ympäristö näyttivät hienolta talviauringon valossa. Myös sisältä taidemuseo on näkemisen arvoinen, onhan se remontoitu 2000-luvulla:



Pidin kovasti Schjerfbeck -näyttelyn ripustuksesta. Siellä oli esillä töitä lähes koko hänen elämänsä (1862-1946) varrelta, koska hänhän aloitti varhain ja maalasi loppuun asti. Huoneet oli teemoitettu. Ensimmäisessä huoneessa oli lähinnä alkukauden historiamaalauksia, jotkut huoneet oli pyhitetty muotokuville jne.

Itse pidin erityisesti kahdesta huoneesta. "Hiljaisuuden huoneessa" oli hillityn värisiä interiöörikuvia ja muotokuvia, erityisen paljon  kotiympyröissä kuvattuja. Lukevia naisia, käsitöitä tekeviä naisia, naisia hiljaisissa askareissaan - usein mallina Helenen äiti. Myöhemmässä elämässään Helene ei paljon matkustellut. Ympyröiden pienuutta kuvasti jotenkin se, että sama punainen keinutuoli toistui niin monissa kuvissa. Tämä Olga-äidin muotokuva (Kotona, 1903) jotenkin liikuttikin, koska kuvassa näkyi paikkapaloja ja liitoksia:



Toinen erityisen puhutteleva huone oli huone, jossa teemana oli punainen väri. Sielläkin keinutuoli vilahteli... Tässä tytön kuvassa (Tyttö hiekkakuopassa, 1912) punainen väri on vallitseva, lämmin elementti:


Useimmissa kuvissa punainen (jonka jotenkin yhdistän elämänvoimaan ja energiaan...) vain häivähti, kuvatun poskilla tai ehkä vain huulilla.

Näyttelyn eri tiloissa oli mukana Helenen omakuvia. Alkupäässä näyttelyä kuvat olivat nuoren, kuvasta suoraan intensiivisesti katsojaa kohti katsovan ihmisen muotokuvia. Viimeiseen näyttelyhuoneeseen oli sitten kerätty myöhempiä muotokuvia, aina viimeiseen niukkaan hiilipiirrokseen. Muotokuvahuoneessa oli myös tämä Punatäpäläinen omakuva (1944), jossa totta tosiaan huulilta löytyy enää vain pieni värihäivähdys, yksi punainen piste...:


4 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea tunnelmiasi Helene Schjerfbeckin näyttelystä. Olit mielenkiintoisesti koostanut postauksen. Itse kävin katsomassa Schjerfbeckin näyttelyä jo aiemmin syksyllä ja se teki vaikutuksen minuunkin.
    Hyvää joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin hyvää joulunaikaa! Olen kyllä surkea bloggaaja, kun en huomaa odottavia kommentteja :( Luin kirjoittaessani muidenkin postauksia ko. näyttelystä, ja sulla oli kyllä NIIN hienot kuvat, joiden avulla oli hyvä palautella mieleen näyttelyä. Itse kun kuvailen vaan kännykällä, niin osaan todella arvostaa sitä että joku näkee vaivaa.

      Poista
  2. Turun taidemuseo on ihana kohde! Harmittaa hirmuisesti, että missasin myös WAMissa olevan uskontonäyttelyn. En vain millään saanut irrotettua aikaa Turku-visiittiin. Kiitos kun sain vierailla Schjerfbeckin näyttelyssä kauttasi! :)
    Ihanaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula´s life -blogissa on tosiaan hyviä kuvia näyttelystä (ks. kommentti yllä), jos haluat tutustua.
      WAMin näyttely ois ollut sulle varmaan ammatillisestikin tosi mielenkiintoinen. Minäkään en sitten yhtenä päivänä useampaa näyttelyä jaksanut, joten jäi näkemättä.
      Hyvää joulunaikaa sinnekin! Mulla on muuten haaveissa ehtiä joulun alla Kuopioon katsomaan Sata vuotta, sata kuvaa -valokuvanäyttely - saa nähdä onnistuuko...

      Poista