Ethel & Ernest

Olen tylsä ihminen. Myös matkoilla käyn usein elokuvissa, ihan niin kuin kotonakin. Mitä sitä urautuneita tapojaan muuttamaan, matkoillakaan. On kiva nuuskia paikallista "elokuvaskeneä", etsiä jokin kiva vanha elokuvateatteri tai paikallinen elokuva-arkisto. Usein sellaisen paikan yhteydessä on hyvä kuppilakin. Yhdellä matkalla kävikin niin, että lähes kaikki illat istuttiin elokuvissa, kun hotellin vieressä oli elokuva-arkisto (joka esitti mm. mykkäelokuvia) ja kaupungissa osui vielä olemaan kansainvälinen animaatiofestivaali. Siellä ei sitten kielitaidonkaan ollut niin väliä. Joskus  on näet käynyt niinkin, että vaikka on huolella metsästetty dubbaamaton alkuperäisversio elokuvasta, niin sitten englannin kielen taito ei ihan olekaan riittänyt. Coen veljesten mestariteoksen, Menetetyn maan, kaikki käänteet eivät muistaakseni ihan auenneet ilman käännöstekstiä...

Viikonvaihteen Edinburghin reissu oli ihan elokuvatäysosuma, kuinkas muutenkaan, kun kaupunki on maailmanlaajuisestikin tunnettu elokuvakaupunki (Edinburgh International Film Festivalia vietetään aina elokuuussa). Kävimme elokuvissa Edinburgh Film Housessa, joka on juuri sellainen ihana, vähän jo ajan patinoima elokuvateatteri, jossa on VALTAVA sali. Ja se hyvä kuppila, jossa venyä ennen ja jälkeen elokuvan.

Film House, kuvalähde: commons.wikimedia.org

Ja se elokuva oli tosi hyvä valinta. Näimme Lumiukko-kirjan (1978) ja -animaation kuvittajan, Raymond Briggsin, uudempaan sarjakuvakirjaan Ethel & Ernest : a true story (1999) perustuvan animaatioelokuvan. Elokuvan on ohjannut Roger Mainwood ja se oli tullut ensi-iltaan juuri lokakuun lopussa. Tarina on Briggsin vanhempien elämäntarina heidän tapaamisestaan (1928) hamaan kuolemaan 1970-luvulla. Aivan loistava kuvaus siitä, miten historian käänteet näkyvät pienen ihmisen elämässä. Elokuva kuvittaa työväenluokkaisen perheen elämää ja huolia, mutta samalla yhteiskunnan sosiaalisia, poliittisia ja teknologisia muutoksia.

Elokuvassa oli hiljaista huumoria. Ethel on ennen naimisiin menoaan ja kotirouvaksi jäämistään palvelijattarena hienossa perhessä, Ernest taas on rempseä maitomies, jonka vasemmistolaiset mielipiteet saivat Ethelin voihkimaan ("Mutta emmehän me ole työväenluokkaa..."). Raymondin, lahjakkaan ainoan pojan, taideopinnot ja pitkä tukka olivat kauhistus kummallekin ("Mutta sinä voisit opiskella insinööriksi..."). Hauska oli myös seurailla tekniikan kehittymistä: pesukoneen, televison ja puhelimen  ym. laitteiden vaikutusta arkielämään.

Elokuvan animaatiokuvitus oli vahvimmillaan sodan tuntoja kuvatessa, väriskaalan vaihdellessa tehokkaan musta-valkoisesta tulenpunaiseen. Sodan läpin mentiin päättäväisissä "keep calm and carry on" -tunnelmissa, vaikka pommit räjähtelivät ympärillä. Lopun vanhenmisen ja kuoleman kuvatkin olivat pysäyttäviä.

Elokuvan traileri: