Kirjat ja elokuvat 2016: 3. kvartaali

Tässä kvartaalissa oli kesäloma, otollinen lukukausi. Kesä on taas elokuvien kannalta tosi surkeaa aikaa. Kävin elokuvissa hädin tuskin kerran kuussa. Toisaalta viime aikoina syksyn kiireet ovat hyydyttäneet lukemista, mutta elokuvatarjontaa alkaa taas olla aika mukavasti. Tässä kuva alkusyksyn mökkiviikonlopulta - kesämökki on mun lukuparatiisini, kuin sähköiset viestimet ei kilpaile huomiosta:

Kvartaalin kirjaparhaimmistoa:
Juhani Syrjän Juho (Gummerus, 2008), kolme erillistä kirjaa yksiin kansiin pakattuna. Kirjat alkavat kansalaissodan synkistä sävyistä, mutta tahti kevenee ja kiihtyy loppua kohti. Tykkäsin kovasti päähenkilön lannistumattomasta mielenlaadusta, suomalaisssa kirjoissa harvoin kuvataan optimismia.
Colm Tóibinin Nora Webster (Keltainen kirjasto, Tammi, 2016) oli kvartaalin The Kirja. Tässä kirjassa juonen käänteet ovat aika minimalistisia, mitään suurta ei tapahdu. Mutta puolison yllättävästä kuolemasta toipuvan Noran (ja muun perheen) surun  kuvaus on äärettömän tarkkaa ja osuvaa. Ja selviytymistarinana kirja on lohdullinen. Suru väistyy, vaikkakin hitaasti. Kirjan kieli on puhdasta nautintoa alusta loppuun.
Emma Clinen Tytöt-romaania (Otava, 2016) kehutaan Hesarissa seuraavasti: "psykologinen silmä, jolla Cline kirjoittaa päähenkilöstään Eviestä, nostaa romaanin hienojen tyttöromaanien kaanoniin". No, sen vain sanon, että kirjaa lukiessa kaikki pakolliset askareet ja kotityöt, jotka keskeyttivät lukemisen, saivat minut ärähtelemään ja murisemaan.
Samalla tavalla mukaansa tempaisi jo vanhempi romaani, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi, 2000), joka mökillä luettuna sai minut neuroottisesti tarkkailemaan metsänreunoja ja pimeitä kolkkia, että voisiko siellä olla peikkoja...

Hyvinä kirjoina mieleen jäivät myös Minna Rytisalon Lempi (Gummerus, 2016) , Renée Knightin Kenenkään ei pitänyt tietää (Otava, 2015),  Terhi Rannelan Frau (Karisto, 2016) ja  moni muukin. Eli loistava lukukvartaali!

Mitä elokuviin tulee, niin Kuosmasen Hymyilevä mies ja Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu ovat kehunsa ansainneet, mukavia pieniä elokuvia molemmat.

Rakkautta ja anarkiaa -festareilla kävin ihan arkiviikolla ja näin vain  yhden, etukäteen tarkkaan valitun elokuvan: Millerin Maggie's plan. Hyvät näyttelijät Ethan Hawk, Julianne Moore ja hurmaava, hurmaava Greta Gerwig tekivät mainiota työtä. New York näyttäytyi kerrankin sellaisena kaupunkina, johon olisi ihana matkustaa - siinä ja monessa muussa elokuva toi mieleen Woody Allenin vanhat Annie Hallit yms.