Venäjällä blinit ovat ilmeisesti laskiaisen tienoon herkku, mutta täällä meillä ravintolat alkavat mainostaa bliniviikkoja heti tammikuun alussa. Ja mikäpä siinä, ruokana se tuntuukin näihin sydäntalven pakkasiin sopivalta. Olen joskus tehnyt blinejä kotona, ihan oikeaoppisesti tattarijauhotaikinaa yön yli seisottaen. Ja taisinpa kirkastella voitakin paistamista varten. Mutta oli se sen verran työlästä, että johonkin kokeilukertaan se on jäänyt.
Onneksi kotikaupungissa, Forssassa, on yksi ihan valtakunnallistakin mainetta ja tunnustusta saanut ruokaravintola eli Köökki, jonka talviperinteisiin kuuluu tuo blinien tarjoilu. Ravintolassa tarjoillaan yleensäkin mukavasti sesongin tuotteita ja mikä parasta vielä lähituottajien anteja hyödyntäen.
Perjantai-iltana oli kiva töitten jälkeen herkutella bliniannoksella. Aloitimme aterian Kolatun juustolan vuohenjuustosta tehdyllä keitolla, joka jätti häpeään kaikki elämän varrella syödyt suht mauttomat juustokeitot. Pääruuaksi riittikin sitten blini näillä "kaikilla mausteilla":
Kotona ei varmaan tulisikaan laitettua näin runsaasti täytevaihtoehtoja. Eli tarjolla oli siian- ja kirjolohenmätiä, sienisalaattia, suolakurkkua, hunajaa, smetanaa ja sipulisilppua. Juomana sopivan hapokas valkoviini, josta en muuta muista kuin että jotain Sauvignon Blancia se taisi olla...
Pitäisi käydä useammin ulkona syömässä, mutta kun kotonakin saa niin hyvää ruokaa !
Keski-ikäisen elämä ei ole aina kivaa. Blogin tarkoitus on tietoisesti etsiä ilonaiheita. Blogi ei ole kovin henkilökohtainen, tarkoitus on nostaa esille arjessa vastaan tulevia kulttuuri- ym. elämyksiä.
lauantai 23. tammikuuta 2016
maanantai 11. tammikuuta 2016
Sorin Sirkuksen joulushow Las Necalas
Sorin Sirkus on vuonna 1985 perustettu tamperelainen, Nekalassa majaansa pitävä nuorisosirkus. Sirkuksen vuosi huipentuu aina joulushowhun. Tänä vuonna oli sitten 30-vuotisjuhlajoulushown aika. Showesityksillä on aina jokin teema. Muistan meidän nähneen ainakin kaduilta inspiraatiota hakeneen Kujalla -shown vuonna 2012, elokuvaiheisen Gaala-shown vuonna 2010 ja Japani-aiheisen Sorigami-shown vuonna 2009. Tämän juhlavuoden shown nimi oli Las Necalas, kasinoympäristössä siis liikuttiin.
Sirkuksen tiedotteen mukaan juhlaesityksessä oli mukana ennätykselliset 29 esiintyjää, 14-20 -vuotiaita Sorin Sirkuksen edistyneimpiä oppilaita. Musiikista vastasi 5-henkinen Las Necalas -housebändi. Kasinoteema antoi mahdollisuuden loisteeseen ja säihkeeseen, niitä oli sekä herkullisessa puvustuksessa että lavastuksessa. Lavastus näyttävine, valaistuine portaineen antoi hyvät puitteet ja portaita pystyttiinkin luontevasti hyödyntämään monessa esityksessä. Valaistusratkaisut kaikenkaikkiaan olivat värikkäitä ja näyttäviä: valokeilat halkoivat tilaa ja värit vaihtuivat lennossa. Kokonaisuus oli viihdyttävä, ammattitaitoinen SHOW, ei vai irrallisia temppuja toisensa jälkeen.
On vaikea muistaa, että tässä työtä tekevät nuoret harrastelijat. Välillä vain havahtuu ihmettelemään sitä, kuinka nuorelta joku esiintyjä näyttää ja sitten tajuaa, että niinhän hän onkin. Tällä kertaa taisin olla vaikutetuin notkeuttaan esitelleestä nuoresta akrobaatista, Kalle Pikkuharjusta. En kyllä muista tällaista käärmemiestä ennen nähneeni. Uskaltaudun lainaamaan sirkuksen pressikuvista Kallen kuvan. Halusin näet keskittyä esitykseen rauhassa, siksi en kuvannut, vaikka se ilman salamaa olisikin ollut salllittua.
Joulushowt ovat perinteisesti loppuunmyytyjä, ja mekin saimme (taas) liput viimeisen näytöksen takimmaiselle riville, vaikka mielestäni olin ihan ajoissa lippuja ostelemassa. Eli tätä ihanuutta on tarjolla seuraavan kerran vasta vuoden päästä, mutta sillloinkin on syytä toimia nopeasti.
Sirkuksen tiedotteen mukaan juhlaesityksessä oli mukana ennätykselliset 29 esiintyjää, 14-20 -vuotiaita Sorin Sirkuksen edistyneimpiä oppilaita. Musiikista vastasi 5-henkinen Las Necalas -housebändi. Kasinoteema antoi mahdollisuuden loisteeseen ja säihkeeseen, niitä oli sekä herkullisessa puvustuksessa että lavastuksessa. Lavastus näyttävine, valaistuine portaineen antoi hyvät puitteet ja portaita pystyttiinkin luontevasti hyödyntämään monessa esityksessä. Valaistusratkaisut kaikenkaikkiaan olivat värikkäitä ja näyttäviä: valokeilat halkoivat tilaa ja värit vaihtuivat lennossa. Kokonaisuus oli viihdyttävä, ammattitaitoinen SHOW, ei vai irrallisia temppuja toisensa jälkeen.
On vaikea muistaa, että tässä työtä tekevät nuoret harrastelijat. Välillä vain havahtuu ihmettelemään sitä, kuinka nuorelta joku esiintyjä näyttää ja sitten tajuaa, että niinhän hän onkin. Tällä kertaa taisin olla vaikutetuin notkeuttaan esitelleestä nuoresta akrobaatista, Kalle Pikkuharjusta. En kyllä muista tällaista käärmemiestä ennen nähneeni. Uskaltaudun lainaamaan sirkuksen pressikuvista Kallen kuvan. Halusin näet keskittyä esitykseen rauhassa, siksi en kuvannut, vaikka se ilman salamaa olisikin ollut salllittua.
Pressikuva, kuvaaja: Kristian Wanvik |
Joulushowt ovat perinteisesti loppuunmyytyjä, ja mekin saimme (taas) liput viimeisen näytöksen takimmaiselle riville, vaikka mielestäni olin ihan ajoissa lippuja ostelemassa. Eli tätä ihanuutta on tarjolla seuraavan kerran vasta vuoden päästä, mutta sillloinkin on syytä toimia nopeasti.
lauantai 2. tammikuuta 2016
Ett Hem -museo Turussa
Turusta löytyy kiva kotimuseo, Ett Hem, jonka lahjoittivat konsuli Alfred Jacobsson ja hänen vaimonsa Hélène Åbo Akademin säätiölle. Museo avattiin yleisölle vuonna 1932 alkuperäisessä rakennuksessa Hämeenkadulla. Rakennus oli kuitenkin huonokuntoinen ja Åbo Akademin säätiö ei sitä sitten pystynyt/halunnut korjata ja niinpä kotimuseo on vuodesta 1965 toiminut nykyisessä (huomattavasti pienemmässä) rakennuksessa Piispankatu 14:ssa. Ihan uskottavaan kotivaikutelmaan ei päästä, koska alkuperäistä pienempään rakennukseen on siirretty vain ns.edustustiloja. Silti voi sanoa, että museossa esitellään mukavalla tavalla Jacobssonien taidetta, huonekaluja ja muuta kodin esineistöä.
Rakennus on viehättävä ulkoakin |
Joulu tuli vastaan jo ovella |
Tällä kertaa innostuin Turun museoista juuri tänne, koska siellä oli tarjolla draamaopastuskierros. Vieläpä ruotsinkielinen tällä kertaa. Teki mieli testata, pystynkö seuraamaan opastuksen näin - ja ihan hyvin muinaisella lukioruotsilla pysyinkin kärryillä. Opastus oli oikein toimiva, siihen olisi varmaan saanut osallistua enemmänkin, mutta aika runsaslukuinen osallistujajoukko taisi olla suunnilleen yhtä ruotsinkielentaitoista kuin minä. Hélène-parka sai melko yksitavuisia vastauksia, kun välillä koetti kohteliaasti jututtaa vieraitaan.
En ole ihan varma, ovatko nämä draamaopastukset jatkuvaa toimintaa, vai onko kyseessä joulun ajan ohjelmanumero. Vajaan tunnin mittaisen opastuksen vetivät siis talon rouva ja palvelusväki, ja täytyy sanoa että hyvin luontevasti ja hauskasti vetivätkin. Eikä siitä mitään kiusaantunutta tunnelmaa tullut vaikka vieraat olivat vaiteliaahkoja. Suosittelen kieltenharrastajille! Lopuksi linkki Ylen sivuilla olleeseen juttuun.
Sisällä ei saanut kuvata, mutta tässä pari korttikuvaa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)