Hidastamista ja mindfulnessia, osa II

Muisto Oulusta jostakin vuodelta 1990 (?): istun päivät kotona ja koetan kirjoittaa gradua, työ ei oikein suju. Viikon lähes paras hetki on keskiviikko(?) -iltapäivä, kun avomies saapuu yliopistolta luennoiltaan ja on poikennut Iskon Kesoilin kautta. Mukana on kaksi sieltä ostettua maukasta voisilmäpullaa ja keitämme iltapäiväkahvit. Kahvihetken kruunaa televisioista tuleva Heikki ja Kaija –sarja, jonka käänteet tai lähinnä käänteettömyys huvittaa meitä kovasti.

Heikki ja Kaija - tv-sarjaa alettiin tehdä Tampereella jo vuonna 1961. Päärooleissa on aviopari Vili Auvinen ja Eila Roine. Valtakunnan verkkoon sitä alettiin ilmeisesti lähettää vuonna 1965 ja sen jälkeisistä jaksoista lopetusvuoteen 1971 on olemassa nauhoituksia, jotka nyt on sitten koottu dvd-levyille. No, nehän piti heti hankkia! Että nyt sitten, jos vain olemme kotona, viikonlopun iltapäiväkahvihetki kruunataan jälleen katsomalla Heikkiä ja Kaijaa:

Taas ollaan ydinasioiden äärellä: kyse on hidastamisesta ja mindfulness-harjoituksista parhaimmillaan. Sarjan jaksot ovat useimmiten hyvin pienten tapahtumien ympärille kehitettyjä, todellista arkirealismia. Ne kuvaavat 60-luvun arkielämän ja elämäntavan muutosta lähes dokumentin voimalla. Onko varaa hankkia talo vai olisiko varmempi pysyä vuokralla? Pitäisikö Kaijan lähteä töihin? Riittääkö yksi lapsi? Mikä on miehen rooli kotona? Voitaisiinko perheeseen ostaa auto? Kaijan äidin ja entisen naapurin, Lahtiskan, kautta päästään kurkistamaan myös 1960-luvun vanhusten asemaan. Yläkerran vuokralaisten kautta myös opiskelijaelämää valotetaan. Heikin työpaikka taas antaa kuvaa sen ajan työelämästä.

Sarjan on käsikirjoittanut Reino Lahtinen. Hän on luonut sarjaa joitakin loistavia roolihahmoja. Sylvi Salonen tekee ikimuistoisen roolin Lahtiskana ja Veijo Pasanen Heikin kaverina Anterona. Sittemmin Reino Lahtinen käsikirjoitti maaseutuelämää kuvaavan, aivan yhtä osuvan Rintamäkeläiset-sarjan, jota taas esitettiin 1972-1978.

Linkitän tähän YLEn Elävän arkiston jakson, jossa Kaija on saanut joululahjaksi sähkövatkaimen. Kyllä, se todella on jakson pääaihe. Vai kuulostaisiko paremmalta sanoa että ”se kuvaa kulutuskulttuurin muutosta”? Tässä(kin) osassa huomio kiintyy myös siihen, miten suhtautuminen tupakointiin on muuttunut vuosikymmenten varrella.