Hidastamista ja mindfulnessia

Paikallisen sanomalehden kolumnissa toimittaja avautui tavoistaan hidastaa hektistä elämäänsä. En voi sanoa elämääni hektiseksi, mutta harrastankin hänen suosittelemiaan asioita ihan säännölliseltä pohjalta: kävelyä, käsitöitä, TV:n brittidekkareita, lukemista jne. Mutta ihan erikseen täytyy kehua yksi hänen nikseistään, joka tuli juuri testattua: palapelit. Tuhat palaa on minimi, sanoi toimittaja jutussaan.

Ostin miehelle joululahjaksi 1500 palan palapelin, jonka kuvassa on Taj Mahal. Ja aika paljon taivasta ja vettä... Itse en ole mikään hirveän innokas palapelien kokoaja ollut (täytän aikani lukemisella kai), mutta ajattelin että tämähän olisi mukava yhteinen tekeminen pitkiksi pyhiksi.

Ja jestas, sepä olikin koukuttavaa! Radio soimaan taustalle ja sitten palapelin kimppuun. Meillä oli huvittavan erilainen strategia. Reunat koottiin ensin hyvässä yhteisymmärryksessä. Sen jälkeen mies alkoi rakennella palatsin yksityiskohtia kasaan ympäri pöytää ja siirteli valmiita lämpäreitä suunnilleen paikoilleen kehysten sisään. Minä aloitin reunasta systemaattisesti eteen päin nykertäen. Mies otti aina yhden palan ja kokeili sitä miljoonaan kohtaan. Minä etsin miljoonasta palasta oikeaa siihen yhteen tiettyyn kohtaan. Mutta hyvin se sujui kummankin tyylejä yhdistellen.

Palapeliä tehdessä pää tyhjeni totaalisesti. Homma vei niin mukanaan, että jonakin  aamuna meinasi työhönlähtökin viivästyä, kun siinä olohuonetta järjestelessä piti panna pala tai kaksi ohimennen paikalleen ja äkkiä huomasikin vartin vierähtäneen.

Alle viikko siinä meni - ta-daa!:

Hyvässä alussa

Tässä vaiheessa puuttui vielä vähän taivasta...