Tässä kvartaalissa kaipailin kevyttä luettavaa, oli vähän vaikea keskittyä mihinkään ja tarttua kirjaan. Apu löytyi mm. Anu Joenpolven Rantakylä-sarjan osista, jotka olivat sellaisia Enni Mustosen alkupään tuotannon perillisiä. Topakoita naisihmisiä muuttamassa maalle: romantiikkaa ja työstä voimaantumista. Joskus kyllä ihmetyttää, että miksi nämä työstä voimaantumiskuvaukset aina sijoittuvat maalle, voisko aiheena olla vaikka aloitteleva naisyrittäjä Helsingissä? Samaan happy-go-lucky -tyylin lukemisiin luokitan Katarina Widholmin 30-luvun Tukholmaan sijoittuvan Viaton sydän lyö - kirjan, joka taas toi mieleen Mustosen Syrjästäkatsoja-sarjan.
Historia-aiheet vetivät muutenkin, kuten yleensä. Karin Collinsin kuvaus Hangosta talvisodan aikaan sai odottamaan jatkoa tarinalle. Ja vanhana oululaisena ilahduin Anu Vähäahon Ouluun sijoittuvasta En voi sua unhoittaa poies -kirjasta. Kun kirjan sivuhenkilönä on Sara Wacklin ja loppuhuipennuksena Oulun palo, niin onhan se kiinnostavaa!
Kuun loppupuolella aloin sitten lukea Heini Junkkaalan kokoamaa Pirkko Saision elämäkertaa. Vaikka pidin kovasti kirjan kerrontaratkaisusta, ja jutut olivat paikka paikoin aivan huimia, kokonaisuus oli kyllä aika raskas (959 s.!!). Ihan kaikkea sitä en olisi Saisiosta tarvinnut tietää, ehkä editointia olisi voinut tehdä enemmän. Niinpä jumittelin kirjan parissa aika pitkään. Silti suositus kirjalle, jos Suomen kirjallisuus/teatterielämä kiinnostaa.
Elokuvavuosi alkoi hyvin, katsoin Oscar-ehdokkaita ja -palkittuja elokuvia, kuten Poor things ja Past lives. Alkuvuoden ainoa huippuelämystähtikin menee elokuvalle: Alexander Paynen ohjaama Holdovers vei sydämeni totaalisesti. Siinä oli jotakin samanlaista kuin Kuolleiden runoilijoiden seurassa, mutta täysin ilman paatosta, vinon huumorin kanssa. Mahtava ajankuva, sitä ihan luuli katsovansa 70-luvulla kuvattua elokuvaa.
