Malva - Lahden visuaalisten taiteiden museo

Silloin tällöin pääsee käymään juuri avattuun museoon. Mieleen ovat jääneet tuoreeltaan tehdyt keikat esim. Loimaan Sarkaan ja Amos Rexiin. Tänä viikonloppuna pääsin taas tuoreeseen museoon, kun kävimme tutustumassa Lahden uuteen visuaalisten taiteiden museoon, Malvaan. Samana aamuna Hesarissa oli näyttelyarvostelu Malvan näyttelystä, ja vähän hirvitti, että onkohan siellä nyt suurikin ruuhka, mutta mukavan väljää siellä oli. Vielä.

Koska povaan kyllä Malvalle yleisömenestystä. Konsepti oli kiva: vanhaan Mallasjuoman vuonna 1912 valmistuneeseen panimorakennukseen tyylillä korjatut tilat, helposti saavutettavissa keskellä kaupunkia. Vanhan tehdasrakennuksen oheen on rakennettu myös uutta näyttelytilaa. Museotilojen lisäksi tarjolla on hyvät oheispalvelut: mukava museokauppa, kahvila ja bistroravintola. Tyyli oli vähän samantyyppinen kuin esim. Tukholman Fotografiskassa. 

Näyttelyjä oli esillä kolmessa kerroksessa (1., 3. ja 5. kerroksessa). Heti ensimmäisen kerroksen 15 metriä korkeassa ala-aulassa oli vastassa koko seinän täyttävä (ja kävijävirran  mukaan muuttuva?) Ekho Collectiven Ahto-valoteos. Aamun sattumusten vuoksi verenpaine oli ehkä hieman korkealla museoon tullessa, ja tämä valoteos oli juuri oikea tapa rauhoittua. Istuimme siis pitkään katsomassa valoteoksen liikettä seinällä.

Ensimmäinen  kerros täyttyi muuten hollantilaisen muotoilija-taiteilija Maarten Baasin Piiloleikki-näyttelystä (18.9.2022 asti), josta siis oli arvostelu saman aamun Hesarissa (28.5.). Kun en juuri eurooppalaisia taidevirtauksia seuraile, taiteilija oli minulle tyyten tuntematon. Näyttelystä pidin kovasti, se oli ajatuksia herättävä, mutta leikkisä. Erityisen pitkään viihdyin Reaaliaika-sarjan huoneessa. Huoneessa oli erilaisia kelloja, joissa videotekniikan avulla työntekijä vaihtaa minuutti minuutilta uuden ajan kellotauluihin. Siis useimmissa (analogisissa kelloissa) todella piirretään minuuttiviisari joka minuutti uudestaan ja sitten pyyhitään pois, ja aloitetaan uuden viisarin piirtäminen hieman uuteen paikkaan. Kelloista oli digitaalinenkin versio, jossa numeroiden takana ahertava videoitu työntekijä mustaa tarpeettomia diginumeron osia ja lastalla paljastaa tarvitut osat mustasta peittomaalista... Oli todella meditatiivista touhua katsoa ajan kulumista näin konkreettisesti. Viihdyimme Baasin näyttelyssä pitkään.

Kolmannessa kerroksessa oli esillä Lahden julistetriennaalen 350 julistetta, sarjoja oli kolme:

1. Ympäristöjulisteet
2. Koti ja asuminen - puu kestävän kehityksen kodissa
3. Aatteelliset, sosiaaliset ja kulttuurijulisteet 

Ympäristöaiheesta on helppo tehdä vaikuttavia ja informatiivisia julisteita. Merten tila tuntui oleven huolena monissa julisteissa, erityisesti muoviroska merissä:

Kuisma Väänänen, Akseli Kouvo: Trash Fish of 2018.

Toki huolta kannettiin myös muusta luonnosta:

Iwona Cichy (Poland): Earth. Our only home. Be(e) aware.

   

Song Song (China): Where to go.

Ylimmän, viidennen kerroksen Juuret – Aarteita kokoelmista -näyttely esitteli museon kokoelmiin kuuluvia julisteita, taideteoksia ja huonekaluja, vähän vuosikymmenittäin järjestettynä.

Näyttelykierroksen annin täydensi hyvä lounas alakerran Malskin bistro -ravintolassa. Oma paistettu vuohenjuusto ja parsarisotto -annokseni oli herkullinen, ja siippakin oli tyytyväinen kanavartaisiinsa. Kummassakin annoksessa oli mukana (paahdettua/paistettua/friteerattua?) lehtikaalia, ja on kyllä sanottava, että tämä on ensimmäinen kerta kun voin todella sanoa nauttineeni sen mausta.

Loppuvuoden Malva-näyttelyistä erityisesti Erik Bruun kiinnostaa, hänen oivaltava grafiikkansa on aina vedonnut minuun. Luvassa on myös Nanna Suden ja Marjatta Tapiolan näyttelyt.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Anneli Kannon Rottien pyhimys -kirja on nostanut Hattulan kirkon uskomattoman yleisöryntäyksen kohteeksi, niin kiehtovasti siinä kuvataan kirkkomaalausten syntyä. Tuo "taiteilijaromaanihan" sai viime viikolla Kiitos kirjasta -mitalin - se on varmaan omiaan lisäämään yleisön kiinnostusta Pyhän Ristin kirkkoa kohtaan tulevanakin kesänä. Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalareista ei ole säilynyt mitään tietoa. Siksi Kannolla on ollut vapaus kuvitella, mutta toki hän on yhdistänyt tarinaansa perusteellisen taustatutkimuksen.

Minäkin innostuin ulkojäsenenä mukaan, kun paikallinen kirjallisuuspiirimme teki retken Hattulaan. Paikallisoppaan lisäksi mukaan oli saatu myös Anneli Kanto kertoilemaan kirkon ja maalausten historiasta. Hyytävän kylmästä kevätillasta huolimatta kirkonmäellä viihtyi hyvin tunnin verran kuuntelemassa näiden kahden sujuvaa tarinointia.

Tiilen käyttö materiaalina yhdistää kirkkoa Hämeen linnan rakennusvaiheisiin, rakentajien arvellaan olleen samoja. Monesti sivuttiin myös sisarkirkkoa, Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa, jonka maalauksia pidetään samojen tekijöiden maalaamina. Pitänee siis tehdä retki myös Lohjalle. 

Kirkko on nykyisessä muodossaan rakennettu 1400-luvun loppupuolella.  Kirkkosalin maalaukset ovat peräisin 1510-luvulla ja esittävät Raamatun kertomuksia ja pyhimyksiä. Holveissa maalauksia ei ole koskaan peitetty, mutta pylväät ja seinät peitettiin 1800-luvun alkupuolella kalkilla, joka sitten taas poistettin 1880-luvun loppupuolella. Maalaukset on viimeksi konservoitu 1980-luvulla. Maalausten aiheet käsittelevät sekä Vanhan että Uuden testamentin tapahtumia. Seinillä avautuu koko Raamatun historia Paratiisista ja syntiinlankeemuksesta aina viimeiseen tuomioon, Jeesuksen elämänvaiheet Marian raskaudesta ristille saakka. Sanoma välittyy lukutaidottomalle rahvaallekin. Oppaamme luonnehtikin kuvia vähän raflaavasti Hämeen ensimmäiseksi sarjakuvaksi....

Yleiskuva holvistosta:

Esimerkinomaisesti tässä kuva siitä, kun Eeva syntyy Aatamin kylkiluusta. Eevan mukana Paratiisiin astuu synti: karhu (?) syö lampaan, susi (?) pyydystää linnun jne.:

Santiago de Compostelasta tuttu hahmo tuli vastaan apostolien joukoissa: apostoli Jakob, suomalaisttain Pyhä Jaakko, matkasauvoinene ja hattuineen - simpukka vain puuttui. Hattulan kirkko on ollut suosittu pyhiinvaelluskohde jo keskiajalla ja varmaan etappi monelle vaikkapa sinne Santiago de Compostelaan suunnanneelle matkaajalle.

Kirkko on tunnettu myös puuveistoksista, joihin kuuluu muun muassa tämä kuuluisa Hattulan Madonna:

Minua viehätti myös tämä vähäisempi väki Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä kuvaavassa veistosryhmässä:

Mutta parasta oli se pysähtynyt, ikiaikainen tunnelma siinä kirkonmäellä. Tänne on tultu jo vuosisatoja, monenlaisia aikoja on nähty, me olemme vain osa pitkää jatkumoa...