Tammikuu oli kaikkineen oikein mukava lukukuukausi, sain lukea ihan niitä kirjoja, joita mieli teki. Kirjastonhoitajana kun välillä joutuu lukemaan kirjoja ammatillisistakin syistä, ja ehkä niitäkin jotka eivät olisi ihan omia, vapaita valintoja. Koko tammikuu oli vahvaa lukua-aikaa, ei oikeastaan yhtään lukupettymystä.
Ehkä parhaiten mieleen jäi villisti fabuloiva elämäkerta eli Antti Heikkisen Ponssen perustajasta, Vidgrénistä, kertova Einari. Kirjaston elämäkertaluokituksesta huolimatta minusta kirja oli romaani siinä kuin esim. Karo Hämäläisen Väinö Linnasta kertova Kansalliskirjailijakin.
Helmikuussa sitten alkoi työprojekti eli tiettyihin teemoihin liittyvien uutuuskirjojen metsästys kirjavinkkausta varten. Siinä tuli kokeiltua kaikenlaista, jäipä muutama kirja surkeasti keskenkin, esim. Risto Isomäen Vedenpaisumuksen lapsia en saanut millään luettua, vaikka olisi sopinut tosi hyvin vinkkauksen teemaan "Kirjassa eletään poikkeusaikoja". No, sen kohdan selvitin Mikko-Pekka Heikkisen Sähkömies-kirjalla, joka oli ihan luettava, vaikka ei nyt sekään ihan ominta lajiani.
Teemaan "Kirja sijoittuu tehdasmiljööseen" luin kovasti suosiota saaneen Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa, ja ymmärrän kyllä suosion syyt. Hyvää viihdettä, mutta samalla ihan kiva historiallinen makupala 1800-luvun lopun elämästä Turussa. Helppo suositella luettavaksi monen tyyppisille lukijoille. Samoin kuin toisen aivan uuden kirjailijan, Helena Steenin, Paikka hyvässä perheessä. Tässä kirjassa viehtätti vähän erikoisempi tapahtuma-aika ja - paikka. Kirja nimittäin kertoo Annista, joka on piikomassa 1930-luvun Englannissa.
Tähän kvartaaliin osui myös kovasti odottamani uutuus eli Elisabeth Stroutin Olive taas, joka jatkaa Olive Kitteridgen elämäntarinaa. Kirja oli ihan loistava, jälleen kerrran, ja sai mietiskelemään lähestyvää vanhuutta...
Pikkukaupunkimme toinen elokuvateatteri on sinnitellyt läpi korona-ajan, viime aikoina jokaiseen elokuvanäytökseen on voinut osallistua 6 katsojaa. Olen siis päässyt katsomaan muutaman uuden elokuvankin, vaikka paljon on tullut turvauduttua Yle Areenaan. Tässä kvartaalissa kaikki teatterissa näkemäni elokuvat olivat kerrassaan hyviä, parhaiten jäi ehkä mieleen Bong Joon Hon ohjaama, jo vanhempi elokuva (2009), Mother. Ohjaajan uudempi elokuvahan oli Oscar-voittaja Parasite. Vanhempikin elokuva onnistui olemaan intensiviinen katselukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti