Hyvä ruoka, parempi mieli

Aika usein on tullut annettua häälahjaksi keittokirja. Uskon vilpittömästi mainoksen lauseeseen "hyvä ruoka, parempi mieli" ja uskon myös, että hyvä ruoka voi perhe-elämässäkin pelastaa monelta harmilta. Nälkäisenä, väsyneenä ja verensokerit pohjilla tulee sanottua tiukemmin kuin jos vatsa on täynnä hyvää ruokaa ja mieli sen vuoksi leppeämpi.

Itse en ole kummoinenkaan keittiöihme, vaikka hengissä toki minunkin sapuskoillani pysyttäisiin. Onnekseni minua on siunattu siipalla, joka on innokas kokki ja nauttii ruuanlaitosta. Itse asiassa on suorastaan huvittavaa huomata, kuinka kärttyinen hänestä tulee, jos on sellaisia kiireitä, jotka estävät mukavan ruuanlaittoharrastuksen. 

Ruuanlaitto ja hyvin syöminen ovat olleet pelastuksena myös nyt korona-aikana. Toki välillä on ihan kannatuksenkin vuoksi haettu ruokaa paikallisista ravintoloista, mutta usein tylsää viikonloppua on piristetty tekemällä hyvä ateria ja  nauttimalla se rauhassa. Makeat leivonnaiset ja jälkiruuat eivät ole meille niin tärkeitä - onneksi, koska jo näistä ruuista tulee kyllä yllin kyllin kaloreita.

Ajattelin esitellä taannoisen sunnuntaiateriamme. Kattaukseen tulisi varmaan kiinnittää enemmän huomiota, se tahtoo olla aika arkinen, mutta kukat sentään tähänkin ruokapöytään oli nostettu:

Alkuruuaksi tarjoiltiin korvasienikeittoa. Tämä on herkku, jolla minua on hemmoteltu jo vuodesta 1984. Siippa vaelsi tuolloin työkseen Pohjois-Karjalan metsissä ja hänellä oli työkaveri, joka oli innokas sienestäjä. Korvasienikin tuli tutuksi. Alkuvuosina sieniä ei ehkä ihan NIIN huolella keitelty kuin  nykyään... Korvasieniä ei ihan joka vuosi löydy, mutta viime kesänä mökkimetsistä saatiin hyvä saalis ja toiveissa on, että ensi vuonnakin niitä vielä riittäisi samasta hakkuuaukeasta.

Keiton summittainen resepti:
- (kahteen kertaan keitettyjä) korvasieniä paistellaan pannulla
- (meillä pannulle lisätään myös sipulia...)
- lisätään vähän vehnäjauhoja suurukseksi
- viimeiseksi lisätään lihaliemi
- keitellään jonkin aikaa
- tarjoilukulhon pohjalle laitetaan kanamunan keltuainen, kermaa ja tilkka valkoviiniä (tai sitruunaa)
- kaadetaan keitto kattilasta kulhoon

Syömme paljon kalaa. Vuoden kallein ateria on perinteisesti ollut paikalliselta kalakauppiaalta ostetusta matikasta tehty matikkakeitto, jossa kuuluu olla mädit mukana. Ihmeellistä kuinka lapsuuden roskakalasta on nyt tullut vuoden gourmet-ruoka! Tällä kertaa selvittiin halvemmalla, veli on innokas kalastelija ja pakasteesta kaivettiin esiin häneltä saatuja kuhafileitä. Kuhafileet laitettiin uunivuokaan, vähän valkoviinia sekaan ja aiolia päälle. 

Lisäkkeeksi tehtiin pannulla paistettuja porkkanoita sekä puna- ja raitajuuria (pikkukaupunkimme ihmeelliseltä torilta saa hyviä juureksia talvellakin!). Niiden joukkoon tuli vähän hunajaa makua antamaan. Ja tietysti tehtiin myös pieni lisäkesalaatti. 

            

Kaveri, joka tuntee ruuanlaittoinnostuksemme, toi joskus tuliaisiksi tattirisoton raaka-aineet eli riisin ja kuivatut sienet. Päätimme sen olevan oiva lisäke kuhalle. Risotosta ei tehty oikeaoppiseen italialaiseen tyyliin löysää puuroa, vaan vähän kiinteämpi lisäkeriisi. Valkoviiniä sekoittiin siihenkin. Loppu valkoviini menikin sitten ruokajuomaksi, paljonhan sitä kului jo ruuanlaittovaiheessa.

Kun vatsa oli vähän vajunut, keiteltiin jälkiruokakahvit, jonka kanssa oli tarjolla nekun makuisia Wilhelmiina-pikkuleipiä (muuten ainoa todellinen kontribuutioni tähän ateriaan, keittöapulaisen hommia lukuunottamatta...).

Siinä ruokailun lomassa suunniteltiin jo tulevia aterioita...