Heikki Willamon Myyttinen matka (4.2.-7.5.2017 Salon taidemuseo Veturitalli)

Näyttelyesite hienosti sointuvalla vahakangastaustalla.

Heikki Willamo (s. 1952) on  aloittanut uransa luontokuvaajana jo vuonna 1982. Paitsi kuvaajana hänet tunnetaan myös kirjoittajana ja radioäänenä. Salon Veturitallissa on 7.5. asti esillä Willamon Myyttinen matka -näyttely.

Vähän empien lähdin  liikkeelle, koska kyseessä ei tosiaan ole mikään perinteinen luontokuvanäyttely ja ajattelin, että saankohan tästä mitään irti. Turha huoli, näyttely oli oikea kokonaistaide-elämys. Valokuvien lisäksi tarjolla oli Kie von Hertzenin luoma äänimaisema, joka vei juuri sellaisiin myyttisiin tunnelmiin, jota kuvat edellyttivät. Todella hyvä keksintö tuoda äänet mukaan taustalle!

Willamo on  julkaissut aihepiiristä myös Myyttinen matka -kirjan, jota lainaan tässä: "... olen pitkän katkeamattomasti eläinkuvia tehneen ihmisketjun viimeinen lenkki". Niinpä näiden kuvien inspiraatio on haettu muinaisista luolamaalauksista ja kalliotaiteesta ja kuvien kohteena ovat myyttiset eläimet kuten peura, hirvi ja karhu. Eläinkuvat on otettu yön hämärinä hetkinä, käyttäen kaksoisvalotuksia ym. teknisiä keinoja, joilla kuviin on saatu unenomaista tunnelmaa, ja aivan totta, kalliomaalausten tyyliä. Toisaalta kuvia on otettu ikiaikaisissa  maisemissa, joita on haettu esim. Pohjois-Norjan vuorilta ja vuonoilta.

Näyttelyyn kannattaa mennä ajan kanssa, katsella siihen liittyvät videot ja ottaa mukaan  laite, jolla voi kierrellessään kuunnella töihin liittyvät Willamon kommentit. Kirjoittajana ja toimittajana hänellä on sana hallussaan, ja nuo videot/äänitteet tuovat näyttelyyn vielä oman "tekstivetoisen" lisänsä. Jäin välillä oikein pyörittämään mielessäni jotain hienoa lausetta, tyyliin: "Illan hämäriin hetkiin loppuu tieto. Vaistot ja tunteet ottavat vallan" - voi miten totta! Päivällä luonnon voi selittää järjellä, mutta yön hämärässä mökkirannassa kuikan vonkumista kuunnellessa siirrytään johonkin myyttisiin, muinaisiin aikoihin...

Historian ystävän aarre: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Kansalliskirjasto avasi helmikuun alussa digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet vuoteen 1920 asti yleisön saataville digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa. Pitkään voimassa ollut vuoden 1910 pysyvä raja siirtyy kymmenellä vuodella eteenpäin (aineistojen takarajahan on 1771). Uutta aineistoa avautui nyt käyttöön noin 1,9 miljoonaa sivua. Joissain tiedotteissa kerrotaan, että Kansalliskirjasto käy neuvotteluja aineistojen avaamisesta yleiseen käyttöön aina vuoteen 1949 - pidetään peukkuja neuvotteluille!

Jo tämä viimeinen kymmenen vuotta toi mukanaan tällä hetkellä niin ajankohtaisen itsenäistymisen ajan ja kansalaissodan vuoden 1918. Uskoisin, että nämä kiinnostavat historian tutkijoiden lisäksi myös meitä tavallisia kansalaisia, suurta yleisöä.

Viime viikon illat menivätkin  aika tarkkaan lehtiä lueskellessa ja hakuja tehdessä. Haut onnistuvat tietysti sitä paremmin, mitä erikoisemmalla termillä hakee. Tässä esimerkki hausta, jossa haetaan vuosien 1897-1920 Salmetar-lehdestä  juttuja Kiuruveden Sulkavaa koskien (sanojen edellytetään siis esiintyvän lähekkäin):

Ihan mielenkiintoisia vanhan kotikylän uutisia löytyi, mm. mehevä kertomus pontikkatehtaan hajottamisesta, surullinen uutinen 10-vuotiaan pojan hukkumisesta lähijärveen jne. Testasin myös, miten palvelua voisi hyödyntää, kun etsii tietoa ihan omasta suvustaan ja sen vaiheista. Ja kylläpä siitä olikin hyötyä! Aina on ollut vähän epäselvää, miten mummo ja ukki oikein tapasivat toisensa, mutta digitoitujen sanomalehtien avulla pääsin vähän perille romanssin kulusta...

Vuonna 1914 mummo valmistui Pohjois-Savon tietopuolisen karjanhoitokoulun jatkokurssilta tms. ja sai paikan Kiuruveden vaivaistalolta:

http://digi.kansalliskirjasto.fi, Salmetar, 22.10.1914

Kiuruvedellä ollessaan mummo varmaan tapasi ukin ja romanssi sai alkunsa. Se johti kihlaukseen joulukuussa 1916...:

http://digi.kansalliskirjasto.fi, Savon sanomat, 8.12.1916

... ja mummo hakikin sitten heti kohta muuttokirjan (!) Kiuruvedelle:

http://digi.kansalliskirjasto.fi, Salmetar, 14.12.1916

Tämä on siis hieno palvelu, mutta varoitus: sinne unohtuu pitkiksi toveiksi! Seuraavaksi alan varmaan systemaattisesti lukea kansalaissodan aikaista uutisointia tuosta kotiseutuni Salmettaresta...