Kirjat ja elokuvat 2016: 4. kvartaali

Huippuelämystähtiä oli kitsaasti jaossa, mutta aika mukavia lukuelämyksiä neljännessä kvartaalissa silti oli. Keltaisen kirjaston laatuun voi usein luottaa. Tässä kvartaalissa luin lisää Colm Tóibinia eli Brooklyn -kirjan (2011)  ja Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet (2014). Molemmat olivat jotenkin ihania, vaivattomia lukukokemuksia - yhtään ei tarvinnut pinnistellä ja pakottaa itseään lukemaan, vaan tarina imi ja vei mennessään. Ulkomaisista kirjailjoista Maggie O'Farrell oli myös mukava tuttavuus, häntäkin täyttyy ehdottomasti lukea lisää. Liane Moriartyn viihteellisjännittävät kirjat tässä onkin kaikki jo luettu ja kovasti odotan jatkoa niille.

Syksyn kotimaisia kirjallisuuspalkintoehdokkaitakin lueskelin (Korhonen, Sandström, Weselius), mutta en nyt ihan otettu niistä ollut. Kaikissa oli jotenkin yliyrittämisen makua (vrt. Tóibin ja Murakami). Tuskattomin ja luontevin lukukokemus kotimaisista romaaneista oli Tuulaliina Variksen Huvila.  Varis onkin vanha suosikkini - Maan päällä paikka yksi on -kirja on eräs mieleenpainuvimmista lukukokemuksistani.

Loppuvuodesta aloitin Suuren Sarjakuvaprojektin. Olen lukenut sarjakuvaa tosi vähän ja niinpä klassikotkin ovat lukematta. Eipä siis ihme, että ainoan  tämän kvartaalin huippuelämys-kirjatähden sai Art Spiegelmanin Maus-sarjakuva. Huomaan sarjakuvissakin pitäväni elämäntarinoista, jotka ovat painotukseltaan kirjalllisista (ei niinkään visuaalisia). Sarjakuvaan liittyy myös huippuelämys-elokuvatähti, jonka sai Ethel & Ernest -elokuva - sehän pohjautuu siis Raymond Briggsin sarjakuvakirjaan, ja tämä elokuva oli oikeastaan kimmokkeena koko sarjakuvaprojektilleni.

Kaikki vuoden 2016 luetut kirjat ja elokuvissakäynnit on listattu blogin Kirjat ja elokuvat 2016 -välilehdelle. Askartelen uuden välilehden vuotta 2017 varten tuota pikaa. Jotenkin tuntuu, että muistan nyt lukemani/katsomani pikkuisen paremmin -  jopa yhden lauseen lyhyt luonnehdinta palauttaa usein mieleen jotakin olennaista kirjasta/elokuvasta.

Maaseudun Tulevaisuuden Sata vuotta, sata kuvaa -juhlanäyttely Kuopion museossa 6.5.2017 asti

Onneksi toivuin sopivasti jouluksi kaameasta flunssasta ja jaksoin jo suunnitella vähän kulttuuririentojakin. Joululomareissulle lähtiessä päätettiin ajella Kuopion kautta, "jos ehditään museon aukioloaikana". No, Jyväskylän kohdalla piti jo välimatkataulukon kanssa laskeskella, jääkö aikaa tutustua museon näyttelyyn, jos nyt sitten sinne ajellaan. Käännettiin auton nokka kohti Kuopiota, ja kokonainen tunti jäikin aikaa vierailla Kuopion museossa.

Mikä meitä sinne sitten veti? Maaseudun tulevaisuuden 100-vuotisjuhlanäyttely "Sata vuotta, sata kuvaa". Näyttely avautui ensimmäisen kerran alkuvuodesta Pohjoisessa Valokuvakeskuksessa Oulussa. Oulusta näyttely siirtyi metsämuseo Lustoon Punkaharjulle, sieltä Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon (missä se on esillä 6.5.2017 asti)  ja Kuopiosta matka jatkuu vielä maatalousmuseo Sarkaan Loimaalle. Tämä Loimaalle tuleminen selvisi oikeastaan vasta Kuopiossa, joten täytyy varmaan tehdä tuonne Sarkaan uusi retki ihan ajan kanssa, kunhan näyttely siirtyy sinne. Youtubessa voi tutustua Kuopion näyttelyn avajaisissa kuvattuun kuraattori Liisa Heikkilä-Palon haastatteluun.

Näyttelyssä vanhinta kuva-aineistoa oli esim. I. K. Inhalta ja Eino Mäkiseltä (joka on kunnostautunut kuvaamalla paljon myös kansatieteellistä filmiaineistoa).  Näyttelyä muokataan ilmeisesti aina vähän paikkakuntakohtaisesti. Niinpä Kuopiossa näyttelyä on täydennetty museon omalla aineistolla eli Victor Barsokevitschin ja Karl Granitin valokuvilla. Tässä pari otosta 1800-luvulta viimeksimainitulta:

Sata vuotta, sata kuvaa –näyttely esitteli maaseutua monipuolisesti niin lehtikuvan, valokuvataiteen kuin kansatieteen näkökulman kautta. Maaseudun muutos tuli hyvin esille kuvakavalkadissa. Kuvaajien joukosta löytyi mm. vanhoja suosikkejani, Pekka Turusta ja Esko Männikköä, mutta paljon uusiakin tuttavuuksia. Tässä esimerkkinä Karl Granitin vanhojen kuvien vastapainoksi nykyaikainen tehoviljelty peltomaisema ja sen vuodenkierto eli Tapio Heikkilä: Halikonjokilaakso huhti-, touko- ja lokakuussa 2001:

Näyttely toi esille myös kotialbumien näkökulmaa maaseutuun. Siitä esimerkkinä esillä oli Maaseudun tulevaisuus -lehden latokuvakilpailun satoa. Ladoilla ei nykymaataloudessa ole suurtakaan roolia, ja se näkyy myös näissä kuvissa:

Näyttelyn loppupuolella tuli vastaan aarre: suuri kosketusnäyttö, joka piti sisällään lehtikuvaaja Erkki Voutilaisen elämäntyön hyvin eri teemoihin järjestettettyinä kokonaisuuksina. Vuodesta 1956 vuoteen 1981 Maaseudun Tulevaisuuden kuvaajana toiminut Voutilainen on ikuistanut Suomen maaseutua monesta eri näkökulmasta. Valitettavasti juuri tässä aika loppui kesken, mutta ehkä sitten Loimaalla... Tässä välillä Voutilaisen kuvia voi selata Museoviraston Kuvakokoelmat -sivustolta (tarkennetun haun hakuehdoksi: Alakokoelma/Erityiskokoelma: Maaseudun tulevaisuus). Ongelmana on vain se, että kuvia on niin paljon. Näyttelyn valikoma oli tosiaan kompakti ja aiheen mukaan järjestetty.

P.s. Blogini kuvat avautuvat isommiksi, kun niitä klikkaa.