Vuoden alussa tilitetään siis 2025 loppuvuoden kirjat ja elokuvat.
Viimeisessä kvartaalissa tuli luettua useampia kirjoja ongelmallisesta äitisuhteesta ja yleensäkin kirjoja, joissa tahmottiin lapsuuden perheen ongelmissa ja perheen aiheuttamissa traumoissa. Vähän jo väsähdin ja melkein piristyin, kun luin kirjan kuolemasta (Grytten, Frode: Päivä jona Nils Vik kuoli) ja puolison yllättävästä kuolemasta (Didion, Joan: Maagisen ajattelun aika). No, Grytten kirjassa käytiin oikeastaan enemmänkin läpi elettyä elämää... Joka tapauksessa nämä kaksi viimeksi mainittua olivat hyviä lukukokemuksia.
Marraskuulle osui koko vuoden ainoa huippuelämystähti, kun Suvi Ratisen Pakolainen-kirja säväytti. Kirja kertoo Aino Kallaksen sota-ajan ja sodanjälkeisen ajan pakolaisuudesta Ruotsissa, tosin muistojen kautta laajemminkin hänen elämästään. Samoihin aikoihin kirjastossamme kävi vierailulla Marika Sampio-Utriainen esittämässä Aino Kallas -aiheisen monologinsa, joten Aino Kallasta tuli mietittyä monelta kannalta.
Luistavasti luin myös kehutun Lena Anderssonin Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä -kertomuskokoelman. Kerronnallisesti oli kiva ratkaisu, että tarinat kytkeytyivät henkilötasolla toisiinsa. Andersson on ilmeisesti luonnehtinut tarinoita moraliteeteiksi, ja se ehkä olikin kokoelman heikoin kohta - tarinoiden henkilöt eivät näet olleet erityisen miellyttäviä toisilleen. Se teki lukemisesta välillä vähän masentavaa...
Olli-Pekka Jauhiaisen pieni kirja, Sukupuut, tuntui lukiessa jotenkin hirveän tutulta. Siinä kerrotaan nuoresta miehestä, joka on kotoisin maalaistalosta, mutta elämä on vienyt etelän kaupunkiin. Nyt hän on tullut käymään kotona, ja isän kanssa tutustutaan talon metsiin ja metsänhoidon periaatteisiin - onhan poika tuleva metsien omistaja. Pojalla on metsänhoidosta vähän eri käsitykset kuin isällä ja niitä jännitteitä kirjassa puretaan. Pieni kirja monessakin mielessä, mutta näin maalaistaustaiselle lukijalle tosi kiinnostava ja todentuntuinen. Oikein sydämessä läikähti, kun kirjassa sitten nousi esiin Iisalmi, johon romaani ilmeisesti sijoittui - oman kotikuntani naapuriin siis. Eipä ihme, että kirja tuntui niin "tutulta".
Elokuvarintamalla ei mitään erityisen kiinnostavaa, ja vuosi on myös alkanut heikosti - vähän tarjontaa, ja mikään ei oikein kiinnosta.
