Gothic Modern -näyttely esittelee sitä, millaisia vaikutteita 1800- ja 1900-lukujen taitteessa eläneet taiteilijat saivat keskiajan ja saksalaisen renessanssin taiteesta. Tutkijoiden mukaan keskiajan ja saksalaisen renessanssin vaikutus modernin taiteen kehitykselle on paljon suurempi kuin tähän asti on ymmärretty. Yksi keskeisimpiä teemoja näyttelyssä on kuolema, aihe joka on aina askarruttanut ihmistä. Kansainvälisen näyttelyn yhteistyökumppaneita ovat Norjan Nasjonalmuseet ja Wienin Albertina Museum, joissa näyttely nähdään Ateneumin jälkeen. Vanhoja mestareita on Ateneumissa esillä niukemmin (mm. Lucas Cranach, Albert Dürer jne.), vaikutteen saajia runsaammin.
Kuolema on menneinä aikoina - ja vielä silloin 1800- ja 1900-lukujen taitteessakin - ollut tapahtuma, joka on koskettanut ihmistä enemmän kuin nykyään. Lapsikuolleisuus on ollut suurta, erilaiset sairaudet ovat temmaneet ihmisiä nopeastikin, ja kulkutaudit ovat harventaneet väestöä ihan eri tavalla kuin nykyään (vaikka korona pientä käsitystä antoikin, mitä oli elää ennen tehokasta sairaanhoitoa). Epäilemättä siksi taitelijatkin ovat pohtineet ja kuvanneet paljon kuolemaa.
Tässä matkamuistot näyttelystä, kortti ja kirjanmerki: Akseli Gallen-Kallelan Kuolema ja kukka (1896), ja Simbergin Kuoleman puutarha -maalauksen (1896 vuodelta sekin!) lempeä luuranko. Kuolema ja kukka -teos ajoittuu Gallen-Kallelan Marjatta-tytön kuoleman jälkeiseen aikaan, lieneekö se taitelijan surutyötä?
Kuolemamaalauksien tosi klassikko on Bernt Notke. Hän maalasi 1400-luvun lopulla Lyypekin Mariankirkkoon Kuolemantanssi-maalauksen, mutta kirkko paloi ja maalaus tuhoutui lopullisesti vuonna 1942. Notken työpajan maalaama Kuolemantanssi löytyy kuitenkin Tallinnan Nigulisten kirkosta. Kävin katsomassa maalausta noin vuosi sitten, ja se teki kyllä säväyksen. On helppo kuvitella, että se on tehty ruton raivotessa ja tappaessa ihmisiä säätyyn katsomatta, edes paavi ja keisari eivät ole turvassa Kuoleman tanssiinkutsulta. Gothic modern -näyttelyssä Ateneumin seinälle oli tuotu suurikokoinen jäljennös Notken klassikosta.
 |
| Kuva Wikipediasta (suurenna klikkaamalla...) |
Monta muutakin kuolemakuvaa näyttelyssä oli, Hugo Simbergin lempeät luurangot olivat hyvin edustettuina. Onpa kiva ajatella, että kohta myös eurooppalainen yleisö saa tutustua niihin. Uskoisin niiden herättävän huomiota myös Oslossa ja Wienissä.
Magnus Enckelliltä näyttelyssä oli Kuoleman vaellus -teos (1896, taas...), mutta jäin kyllä kaipamaan Enckellin Poika ja pääkallo -teosta (1893). Se ei ollut esillä myöskään Tampereen Enckell-näyttelyssä (2021-22). Lapsi kuoleman äärellä, tehokas rinnastus:
 |
| Kuva Wikipediasta |
