Tähän kvartaaliin eli loppuvuoteen osuu Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistus ja palkinnon jako. En kovin monta ehdokaskirjaa ehtinyt lukea, mutta Sirpa Kähkösen ja Iida Turpeisen kirjat luettuani olin heti varma, että tässä on kirjat, jotka pääsevät ainakin ehdokkaiksi.
Ja Kähkösen kirja voitti palkinnon kyllä ansaitusti. Se oli jotenkin niin hurja ja intensiivinen. Kirjan luettuaan tuli sellainen olo, että nyt on Kuopio-sarja taputeltu, kaikki on sanottu. Kyllä todella jännittää, mitä Kähkönen kirjoittaa seuraavaksi, vai kirjoittaako enää mitään...
Iida Turpeisen kirja oli hieno lukuelämys myös. Tieteenhistorian lomaan kutoutui tarinoita ihmisistä. Erityisesti pidin siitä, että miesten ohella esiin nostettiin myös naisia, kuten Alaskan kuvernöörin Furuhjelmin sisar Constance sekä yliopiston professori von Normannin apulainen, kuvittaja ja taidemaalari Hilda Olson. Eläinmuseon Stellerin merilehmän luurangolla lienee Turpeisen ansiosta ruuhkaa nykyään.
Kerri Maherin Pariisin kirjakauppias -kirja esitteli myös mielenkiintoisen naishahmon eli Shakespeare & Company -kirjakaupan perustajan, Sylvia Beachin. Kirja on mukaansa tempaava kuvaus ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä eurooppalaisesta kulttuurielämästä ja sen voimahahmoista. Esiin nousee erityisesti James Joyce, jonka Odysseus-kirjan Beach kustansi. Prosessi ei ollut helppo! Yle Areenan dokumentti James Joycesta ja Odysseys-romaanista sivuaa hauskasti tätä kirjaa, vaikka Beach jääkin siinä varjoihin.
Mukavia hetkiä vietin myös cosy crime -dekkareiden (Lynn Messina ja S.J. Bennet) parissa sekä lukemalla Carol Shieldsin kirjoja (osin luin jo aiemmin luettuja uudelleen). Shields on niitä kirjailijoita, joiden lukeminen on aina helppoa ja ihanaa, ja joiden parissa jotenkin elpyy. Muita sellaisia ovat esim. Anne Tyler ja Colm Tóibín.
Elokuvissa en edellenkään ole käynyt läheskään normaalitahtia, ja niistä ei tässä loppuvuoden kvartaalissa ole erityistä kerrottavaa. Elokuvavuosi 2024 sen sijaan on alkanut lupaavasti.
