Kino Laika Karkkilassa

Karkkilan Högforsin ruukin alueella on entuudestaan mm. valimomuseo ja kirjasto, mutta viime syksynä avattiin myös hieno elokuvateatteri: Kino Laika.  Hankkeen takana ovat Aki Kaurismäki ja kirjailija Mika Lätti. Elokuvia esitetään Ala-Emalissa, siinä missä  vuosina 1927–1977 emaloitiin kylpyammeita. Tilat on korjattu pieteetillä, ja jätetty juuri sopivan rouheiksi. 

Elokuvateatterin aulasta on käynti myös Kylärafla Kantoon, jonka ruokalistaan tutustuin pikaisesti. Ihan hyvän tuntuisia pizzoja (italialaisesta puu-uunista), pastoja ja burgereita olisi ollut tarjolla. Taisi siellä olla muitakin liikkeitä, ainakin joogasali jäi mieleen.

Elokuvateatterin ohjelmisto on kiitettävän monipuolinen. Meidät sai liikkeelle Almodóvarin elokuva Rinnakkaiset äidit. Syystä tai toisesta sitä ei Forssassa ole esitetty kummassakaan paikallisessa elokuvateatterissa, vaikka tarjonta kotopuolessa on yleensä varsin kattava. No, saimme hyvän syyn vierailuun.

Elokuvateatteri on mielestäni pyhä tila ja en jaksa ymmärtää, miksi ihmiset tulevat sinne syömään... Jos on syötävä tai juotava jotakin, sen pitäisi tapahtua äänettömästi. Mutta tietynlainen baarin ja elokuvateatterin yhdistelmä on tosi hyvä konsepti. Tällainen on esimerkiksi Tampereen Kehräsaaren Niagara ja kivalta vaikutti tämä Kino Laikakin. Kanto-ravintolan lisäksi näet elokuvateatterin yhteydessä oli oma baari, joka tarjoaa kahvia, olutta, viiniä, pientä suolaista ym. Kivasti kalustettu kunnostetuilla 50-luvun henkisillä huonekaluilla ja muutakin mukavaa rekvisiitta ympärillä. Baarinpitäjä kertoili vähän sisustuksesta ja kun tullessamme oli aika hiljaista, hän myös esitteli meille varattavissa olevia kabinettitiloja. Ensi kesänä baarin yhteyteen avataan terassikin, siihen kohisevan virran (Karjaanjoen?) rannalle.

Homma toimi oikein hyvin: kiireetön siideri siinä ennen elokuvaa -  jopa kuljettaja uskaltaa sen ottaa, koska elokuvan aikana vähätkin promillet haihtuvat verestä. Baari oli niin viihtyisä, että sinne voisi toki jäädä notkumaan pidemmäksikin aikaa. Ehkä seuraavalla kerralla pitää tutkia, löytyisikö Tehtaan hotellilta joku hyvä yöpymispaketti ja tutustua Karkkilaan ihan sillä tavalla pidemmän kaavan mukaan.

Kuopio: VB-valokuvakeskus ja uusi Kantti

Susanna Majuri: Rakkaus (VB-valokuvakeskus)

Pikareissulla Kuopiossa piti tietysti katsastaa kaupungin näyttelyanti. VB-valokuvakeskuksessa oli esillä Susanna Majurin (1978–2020) retrospektiivinen näyttely Rakkaus. Valokuvaaja valmistui sekä Turun Taideakatemiasta että Taideteollisesta Korkeakoulusta.

Tilassa pyöri Susanna Majuria koskeva dokumentti, jonka voi katsoa Yle Areenastakin. Dokumentissa seurataan Majurin valmistautumista  näyttelyyn Pariisissa. Valokuvaaja kertoo tulevaisuuden haaveistaan, rakkaudestaan Islantiin sekä syömishäiriöstään. Välillä shoppaillaan erikoisia kuvausvaatteita UFF:ilta ja käydään tanssitunneilla. Taitelija vaikuttaa käsittämättömän hauraalta ja herkältä, hieman björkmäiselta hahmolta. Jotenkin uskon, että maailma musersi liian herkän ihmisen ennen aikojaan.

Vaikka kuvissa on jollakin lailla sadunomainen tunnelma, ne ovat mielestäni usein ahdistavia, ilmaisevat ahdistusta. Useimmissa kuvissa oli paljon vettä ja vahvoja värejä (usein turkoosia). Naiset kahlaavat, uivat ja sukeltavat vedessä. Joissakin kuvissa vesi on kannatteleva, kaunis elementti, mutta useammin se vangitsee. Uusimmissa kuvissa Majurilla on mielenkiintoinen tekniikka, jossa uima-altaan pohjalle on viety iso kangas, joka luo veden kanssa maalauksellisen taustamaiseman kuvaan.

Tässä pari esimerkkiä "vesikuvista", jälkimmäinen tuota uudempaa tuotantoa.

Farevel Kanal (Farewell Channel), 2005

Me as Icy (Icy as Me), 2018

Kuopion uusi Kantti

Käväisin myös tsekkaamassa ensimmäisen kirjastoalan työpaikkani, Kuopion kaupunginkirjaston, nykytilanteen ja huomasin, että Kuopion museon ja kirjaston väliin rakennettu uusi rakennus oli avattu. Kirjasto ja museo yhdessä muodostavat nyt uuden tilan, Kantin. Siispä tutustumaan.

Kuopion uudistunut museo avautuu kahdessa vaiheessa: kesällä 2021 on avautunut tämä yhdysosa, jossa on vaihtuvien näyttelyiden tila, kiva museokauppa, työpajatilat sekä kahvila. Museon vanha puoli ja kulttuurihistorialliset sekä luonnontieteelliset näyttelyt avataan keväällä 2022. Sitten pitää varmaan tehdä uusi vierailu. Kantin uudet tilat ovat hieno lisä varmaan sekä kirjaston että museon toimintaan.

Aula- ja tapahtumatiloja

Viihtyisä kahvila

Näkymä kahvilan ikkunasta

Vaihtuvien näyttelyjen tilassa oli nyt esillä hieno valokuvanäyttely: palkitun brittiläisen valokuvataitelijan Levon Bissin Microsculpure : hyönteisten muotokuvia -näyttely. Pienen pienten hyönteisten yksityiskohdat on paljastettu äärimmäisen tarkoilla mikroskooppiobjektiivin avulla otetuilla kuvilla. Kuvaaja on tehnyt yhteistyötä Oxfordin yliopiston Luonnonhistoriallisen museon kanssa, ja niinpä näyttelystä löytyy mm. otos  Charles Darwinin keräämästä hyönteisestä vuodelta 1856. Luonnonhistoria ja teknologia kohtaavat ihmeellisellä tavallla.

Näihin kuviin voi tutustua myös Microsculpture.net -verkkosivustolla - kannattaa käydä ihmettelemässä luonnon ylenpalttista ja tuhlailevaa monimuotoisuutta.