Kävin keväällä katsomassa Darren Arnofskyn Noah-elokuvan. Se jätti minut vähän hämmentyneeksi, niin varmaan monet katsojat. Elokuva oli jonkinlainen toiminta-fantasia -elokuva, mutta ajoittain taas hidasta filosofointia. En ihan ymmärtänyt mikä oli se kohdeyleisö, jolle elokuva olisi toiminut kokonaisuudessaan. Itse katselin väkivaltaa sormien välistä, vierellä teinipojat torkkuivat eettisten pohdintojen aikana. No, kotiin tultua piti tarttua Raamattuun ja lukea, miten se tarina oikeasti menikään.
Siinä Nooaa pohtiessani nousi mieleen vuosia siten luettu Julian Barnesin kirja, jossa muistelin olleen jokseenkin hillittömän kuvauksen arkin elämästä. Tarkistus osoitti, että kirja oli ”10 ½ lukua maailmanhistoriaa”. Novellikokoelman ensimmäinen novelli ”Salamatkustaja” kertoo elämästä Nooan arkissa.
Tarina oli hauska toisellakin lukemalla. Salamatkustajana arkilla ollut eläin kertoo kitkerän totuuden Nooasta ja hänen perheestään. Kyseessä ei tosiaankaan ollut mikään huviretki. Arkki oli usean laivan laivue, sadetta kesti puolitoista vuotta ja maa oli veden vallassa neljä vuotta. Nooa ei ollut kaksinen purjehtija, hänet kun oli valittu pikemminkin hurskautensa kuin purjehdustaitojensa takia. Matkajärjestelyt olivat fiasko ja olot vankilanomaiset. Useita eläinlajeja tuhoutui hämärissä olosuhteissa: basiliskit, yksisarviset, behemotit, salamanterit (ne oikeat!), karbunkkelit jne.
Salamatkustaja käskee meidän unohtaa ihanteelliset käsityksen Nooasta varhaisena luonnonsuojelijana. Hänen mukaansa Nooa halusi vain varmistaa, että hänellä olisi syötävää kun vedenpaisumus olisi väistynyt. Arkilla vallitsi vainoharhaisuuden ja terrorin ilmapiiri. ”Jos et miellytä Haamin vaimoa tänään, voit olla viillokkia huomenna”. Tällainen jännitys oli monille eläimille liikaa ja salamatkustaja onkin varma, että matka neurotisoi koko sopuliheimon.
Nautin suunnattomasti tällaisista tutuista, uudesta näkökulmasta kerrotuista tarinoista. Esimerkiksi Michel Tournier harrastaa tätä: Kolmen kuninkaan kumarrus -kirjassa kerrotaan myös neljännestä Itämaan tietäjästä, siitä joka myöhästyi ja Perjantai-kirjassa Tournier taas kertoo Robinson Crusoen tarinaa uudesta näkökulmasta.
